Yhdysvaltalaisen Riotin, nykyisin Riot V:n, seitsemästoista albumi on huomattavasti vahvempi kuin lähtökohdat tuntien voisi odottaa. 1970-luvun puolivälissä aloittaneesta alkuperäisestä yhtyeestä ei ole jäljellä juuri muuta kuin ihailtavan kammottava hyljehahmo levyn kannessa. Pitkäaikaisimmat nykyjäsenet ovat tulleet mukaan siinä kuudennen tai seitsemännen albumin tienoilla.
Kaikesta huolimatta porukka onnistuu kunnioittamaan yhtyeen perintöä oikein hienosti. Eiväthän nämä biisit mitään thundersteelejä ole, mutta kahdentoista raidan edestä on tarjolla varsin vetävää modernia mutta perinteikästä melodista heavyä. Kertosäkeet jäävät päähän, sooloissa revitellään kohtuullisesti eikä laulaja Todd Michael Hallkaan ole yhtään hassumpi veikko.
Ideatasolla heikkoja kappaleita ei oikeastaan ole. Ongelma on vain siinä, että näistä ralleista valtaosa venyy lähemmäs neljää ja puolta, ellei viittä minuuttia. Siinä vaiheessa, kun olisi hyvä hetki paketoida biisi, kertosäettä toistetaan vielä pari kertaa. Teos olisi huomattavasti vahvempi ja napakampi, jos 52 minuutin mitasta nappaisi ainakin viidesosan pois.