Behexen-kytkyisen Noenumin esikois-ep Black Esoteric Evangelium (2004) on korkealle arvostettu teos. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan ole kokenut sen parissa mitään elämää suurempaa, joten yhtyeen Heresiarch-debyyttialbumiin tulee tutustuttua neutraalein mielin.
Noenum kuulostaa yhä tutulta itseltään. Musiikki on melankolista black metalia, jossa on yllättävän paljon rokahtavia elementtejä. Laulaja Spellin ääni on totutun raaka ja epätoivoinen, joten siltäkin osin Noenumin peruselementit ovat kohdillaan, mutta aiempaa paremmin jäsenneltyinä.
Heresiarchin vahvuus ilmenee sen omaleimaisuudessa. Noenumin tapa lähestyä black metalia on persoonallinen, mikä nostaa yhtyeen selkeästi genrensä keskitasoa korkeammalle. Bändi uskaltaa kokeilla erikoisilta tuntuvia juttuja, jotka istuvat albumille hyvin. Erityisesti Sanctus Draconis -päätösraita saattaisi kosahtaa kunnolla metsään jonkin toisen ryhmän käsissä.
Noenumin ensimmäinen kokopitkä on hyvä levy, joka tuskin iskee aivan jokaiseen makuun. Yli 15 vuotta kestänyt kypsyttely vaikuttaa kannattaneen.