Eipä taida olla sanaa, jota Hornasta ei olisi lausuttu. Tänä vuonna 30 täyttänyt bändi on noussut aktiivisen julkaisutahdin ja ympäri planeetan heitettyjen keikkojen myötä tunnetuimmaksi suomalaiseksi black metal -nimeksi. Kahdestoista levynsä ei ainakaan heikennä yhtyeen kurssia.
Vuonna 2020 ilmestynyt Kuoleman kirjo oli valitettavan tasapaksu ja yli tunnin mitassaan aivan liian pitkä albumi. Tällä kertaa homma vedetään selkeästi alle kolmeen varttiin, ja vaikka kappaleet ovat pitkähköjä, niissä on dynamiikkaa ja äärimmäisen hornamaista iskua.
Nyx: Hymnejä yölle on jaettu viiteen ”hymniin”. Bonuksena esitetään akustinen versio bändin kenties tunnetuimmasta kappaleesta Kuoleva lupaus, joka ilmestyi alkujaan Envaatnags Eflos Solf Esgantaavnella (2005). Todella hyvässä iskussa oleva viisikko on ammattitaitoisempi kuin koskaan, mutta välittää myös mustalle metallille ominaista henkeä.
Hornan uusin kipuaa sen tuotosten kärkipäähän. Se ei tarjoa periaatteessa mitään erikoista, mikä on hyvä. Juuri tällaisena bändi takuulla haluaa itsensä tunnettavan ja muistettavan.