Valosta ei ole tietoakaan – arviossa Radienin ep

Julkaistu Infernossa 7/2019.

Radien
Aste
Bunkkeri

Ahdistus ajaa nähtävästi luomaan, sillä helsinkiläinen Radien on saanut viidessä vuodessa aikaiseksi useampia julkaisuja. Musiikki itsessään ei pidä minkään sortin kiirettä, vaan aikaa otetaan tarpeen mukaan.

Kaksi kappaletta reiluun 20 minuuttiin sisällyttävä Aste on periaatteessa juuri sellaista musiikkia, jota lähes vihaan. Hidasta ja tuskaista. Ei riitä mielenkiinto, ei kärsivällisyys, ei ymmärrys. Radien naksuttelee tuskansa kuitenkin huomattavasti keskivertoa mielenkiintoisempaan muotoon.

Totaalisen lohduttoman pimeytensä puolesta tätä voisi verrata Swallow the Sunin Lumina Aureaan, vaikka aivan yhtä pohjalle ei sentään päästä. Tokkopa on edes yritetty, sillä Radienin vahvuutena on kiireettömästi laahustavaa doom/sludgea rikastava äänimaailma, joka on yllättävänkin monipuolinen.

Perinteisen surinan ja masenteluriffien ohella levyllä kuullaan kohtalaisen reippaasti myös muita elementtejä. Laulupuolella vaihdellaan valittavasta itkulaulusta vihaisempaan ja epätoivoisempaan ääntelyyn. Syntetisaattorit ja samplet saavat kylkeensä igil-jouhikkoa ja saksofonia. Parasta on, että mausteita on käytetty kovalla tyylitajulla ja kappaleiden maisemia tukien, eikä kyse ole irrallisesta erikoisuudentavoittelusta.

Pakko myöntää, että nyt ollaan taidon ja näkemyksen äärellä. Valosta sen sijaan ei ole tietoakaan.