Maailman hienoin logo tyylikkään mustana levyn kannessa – toimii. Tyylikäs ja toimiva on koko harmoninen kansi siinä oleilevine ukkoineen. Repulse-nimisenä vuonna 1988 aloittanut yhtye on kulkenut matkan goregrind-mörssääjästä ainutlaatuiseksi, omaa tietään askeltavaksi kulttibändiksi, jonka edellisestä levystä on vierähtänyt 25 vuotta.
Xysma on käärme ja kameleontti. Se luo nahkansa ja vaihtaa väriä, mutta sen syvin olemus pysyy samana. Se on vanhan säilyttäjä ja uuden luoja. Rajojen venyttäjä ja niiden rikkoja. Xysma on taidokas siinä mitä tekee. Karsimisen ja pelkistämisen taito on vahvasti läsnä. Tämä ei ole pois levyn väreistä ja sävyistä, vaan ne päinvastoin korostuvat ja pääsevät oikeuksiinsa.
No Place Like Alone esittelee kosketinsoittaja Janne Lastumäen, joka antaa bändin sointiin uusia ulottuvuuksia, olipa kyse sitten yöllisistä avaruussoundeista tai perinteisemmästä ”rockpianosta”. Kaikki toimii. Xysman uutukainen on sekä tuoreen että vahvasti menneestä ammentavan kuuloinen levy. Kaikki on retroa ja silti vahvasti juuri tässä hetkessä.
Murinamestari Janitorin laulut venyvät ilkeästä sivalluksesta pehmeään sivelyyn. Rivakasti rokkaavassa Moose & Gutbucketissa kuullaan jopa pientä örinään vivahtavaa huutoa, ja se toki maistuu. Levyn äänimaailma tukee nätisti musiikkia. Kaikki soi ilmavasti, erottuvasti ja orgaanisesti. Täydellinen maisema tarraavien melodioiden ja iskevien riffien ajattomalle rockmusiikille.