Pumppu paukuttelee melo-hc-lokeron laitoja monenmoisten ainesten sopallaan. Tämä käy ilmi jo puolentoista minuutin aloitusraidalla, joka alkaa hc-rypistyksenä ja päättyy vaikkapa Hellyeahin mieleen tuovana etelärunttauksena. Hatebreedin ja Convergen kaltaisten kunkkujen perintö on peruskaurana, mutta joukossa on rock’n’rollia, hitaampitempoista metallisynkistelyä sekä ehtaa metalcorea.
Tässä olisi sillisalaattikokemuksen vaara, mutta se vältetään hienosti. Eheyden takaavat tyylikkyys, jolla elementit yhdistetään ja kokonaisuus rakennetaan, sekä hommasta alati paistava kunnianhimoinen ote ynnä luotto omaan tekemiseen.
Monipuolisuudella ja varmuudella hurmaava Skinandteethandnails jättää ilmoille hulppeita odotuksia Vera Cruzin tulevaisuuden suhteen. Se herättää myös voimakkaan toiveen saada kaverit pian keikalle Suomeen.