Bloodbath
Grand Morbid Funeral
Peaceville
Mitä saadaan, kun sekoitetaan metallin erikoistaitajia Paradise Lostin, Katatonian ja Opethin riveistä yhteen veriseen soppaan? Infernaalisen murhaavasti toimivaa death metalia tietysti.
Solistinvaihdoksia tiheään kokenut bändi ei missään nimessä ainakaan kärsi Lost-solisti Nick Holmesin läsnäolosta. Opethin Mikael Åkerfeltin poistuminen on selvästi tarjonnut Bloodbathille paikan uudelleensyntymiseen.
Holmesin murina on pääasiassa epätyypillisen kevyttä, mutta kuitenkin soundillisesti miellyttävää, ja yhtye hyödyntää sitä neljännellä kiekollaan aikaisempaa tummempisävytteisellä ja aggressiivisemmalla tykityksellä. Kovinkaan paljon melodisempaan tuotantoon Holmesin kärinä ei istuisi.
Blakkheimin riffittely on toimivan jämerää ja luuytimet mädättävää. Autopsyn Reifertin ja Cutlerin vierailunkin sisältävä levy tarjoaa sopivan annoksen variointia blastista lähes doom-tyyliseen tulkintaan. Veret syljetään suoraan kasvoille.