Klassisen kotimaisen death metalin jäljillä näkemystään harjoittava Corpsessed hallitsee asiansa vastaansanomattomalla raskaudella. 15 vuotta toimineen yhtyeen ilmaisussa on enää tuskin minkäänlaista väärää säröä.
Aiempaan verrattuna Succumb to Rot tiivistää ilmaisua hitusen, mikä on oikea suunta. Mukana on toki myös hitaampaa murjontaa ja laahausta, mutta kivirekimäisen pitkät matelut on jätetty pois. Tämä on erinomainen ratkaisu, sillä tylsyyteen voi kuolla muuallakin. En minä sitä enää death metalin parissa kaipaa.
Ei Corpsessed vieläkään kovin selkeään riffittelyyn ja varsinaiseen tarttuvuuteen silti panosta. Bändin murjonta edustaa tietoisesti valittua mielentilaa, ei niinkään yksittäisiä mieleen jääviä hittikohtia. Poikkeuksen tekevät vain hyvällä tyylitajulla ajoittain käytetyt, synkkääkin synkemmät kitaramelodiat.
Mukana on sopivasti myös ihan rehellistä Slayer-komppia, jonka sivuuttaminen on pilannut monta muutoin lupaavaa kuolokiekkoa. Verevyyttä ja väkivaltaa siis löytyy, ja tempoja käytetään muutenkin monipuolisesti. Kuolemaa ei survota kurkusta alas liian yksioikoisin keinoin, vaikka toiminta vanhan liiton raameissa pysyykin.