Harva yksilö saati joukkio tuntee itseään. Voit sanoa tai toivoa olevasi tietynlainen, mutta harvoin sitä todella olet.
Palehørse on kuitenkin itsemäärittelyssään vähintään oikeilla jäljillä. Yhtye noudattaa markkinointimateriaalinsa teesejä repimällä genrerajoja rikki anteeksipyytelemättömällä asenteella. Huikeaa taitoakin löytyy.
Äetsästä lähteneen ja aluksi nimellä Amendfoil toimineen bändin viehättävässä sekametelisopassa on tämän vuosituhannen groovaava ote. Toisaalla on royalbloodmaisia vapaita kitarankieliä hyödyntäviä jyräriffejä, toisaalla taas koukeroisia progesuorituksia. Jossain leijailee legendaarisen Stonen haamu. Kaikki tämä on kuorrutettu järisyttävän ylevillä ja tarttuvilla melodialinjoilla.
Kappaleiden mitat pysyvät maltillisesti neljän minuutin tietämillä, mutta niiden raameihin on saatu tungettua massiivisesti musiikillista informaatiota. Vuoden 2019 debyyttiin nähden soundeihin on tullut lisää muskeleita ja ehkä tiettyä heittäytyvää livehenkeä. Todistajalausunnot kertovat yhtyeen meiningin olevan antoisinta juuri lavaolosuhteissa. En epäile, ja yhtye onkin päästävä kokemaan ensi tilassa.