Ei ole hyvä idea aloittaa levyään sinänsä menevällä juoksukompilla, jos taustalla riffittelevät kitarat edustavat koko kiekon yksinkertaisinta antia. Hunted jättää välittömän ensivaikutelman bändistä, joka kelpuuttaa mukaan kaiken, mitä mieleen juolahtaa.
Slovenialaisbändin debyyttipitkä parantaa menoaan, mutta loppupeleissä touhusta jää silti turhan ontto vaikutelma. Yhtye piristää menevää death metaliaan paikoin yllättävänkin hyvillä melodioilla, mutta itse sävelmien runko ja erityisesti riffittely eivät sisällä riittävästi imua.
Tavallaan tämä on kuin viimeisen päälle meikattu kuolometallinukke, jonka kyky syvällisempään keskusteluun on pahasti hakusessa. Lyhytaikaista hupia kyllä löytyy, mutta en minä tämän kanssa elää jaksaisi. En, vaikka varustus on kunnossa.
Kasvupotentiaalia löytyy, eikä tämä varsinaisesti huono levy ole. Peruspalikat soittoa ja tuotantoa myöten ovat hyvin hallussa ja muotokielikin taittuu pikaisesti tarkasteltuna oikein hyvin. Kaiken päätyttyä ilmaan jää kuitenkin fiilis, että sainko minä tästä mitään. Fiilispuolella vian ei tarvitse olla iso ollakseen merkittävä.