Korpitulen kolmannella albumilla pureudutaan syvälle suomalaisen kansanperinteen ytimeen. Homma hoidetaan folk/black metalin keinoin, ja paikoin täräytellään jopa ronskihkoa metalliversiota vanhoista kansansävelmistä.
Yhtyeen päähahmona toimii muun muassa Iku-Tursossa ja Khanusissa vaikuttava S. Korpituli, joka on tehnyt bändeineen ajoittain hyvää jälkeä. Tällä kertaa miehen visio viistää valitettavasti paikoin kohti metsää – eikä todellakaan toivotulla tavalla. Tässä genressä onnistuminen ei ole todellakaan helppoa hommaa.
Kuten lähes kaikkien muiden genren artistien, myös Korpitulen musiikissa on vahva Moonsorrow-pohja. Hetkittäin kaahataan kovemmillakin kierroksilla, mutta rakennuspalikat ovat harmittavan tuttuja. Meno saattaisi olla pykälän verran parempaa, jos tuotantopuoli olisi priimaa, sillä etenkin kuorolaulut kuulostavat melkoiselta mössöltä.
Pohjolaa uskaltaa suositella folk metal -entusiasteille. Itse en sylje juomasarveen, mutta levy jätti monella tapaa kylmäksi ja joidenkin kappaleiden kuuntelu tuotti jopa pieniä vaikeuksia. Korpitulelle tekisi hyvää vetää homma ihan selkeästi suorempaan suuntaan.