Kun kalmankatkuisesta musiikista 1980-ja 1990-lukujen taitteessa innostuneet juniorit alkoivat kokea elämässään aikuistumisen tuomia vastoinkäymisiä, tempot alkoivat tippua kiinnostuksen metallinmurjomiseen säilyessä entisellään. Syntyi death doom -genre, jota perinteisempään hidasteluun ja synkistelyyn aiemmin mieltyneet puristit eivät pidä tänä päivänäkään juuri minään. Yhtyeitä, demoja ja albumeita putkahteli lyhyessä ajassa tiuhaan tahtiin, mutta vain harva bändeistä selvisi edes 2000-luvulle muuttamatta ilmaisuaan radikaalisti.
Belgialaisen Iterun debyytti voisi hyvin olla peräisin reilun 20 vuoden takaa, niin tiukasti sen juuret ovat genren mustassa ja kylmässä mullassa. Toisin kuin musiikkinsa, bändin ura on edennyt vauhdilla, sillä vasta viime vuonna perustettu poppoo on saanut kasetilleen julkaisijan horroksesta heränneen Regainin alalafkasta Helter Skelteristä. Vaikka kyse on suhteellisen pienipainoksisesta ug-tuotoksesta (joka on muuten jo ehditty myydä loppuun), Ars Moriendi kuulostaa hippusen turhan hätäisesti kasatulta raakileelta.
Bändin ilmaisussa ei ole sinällään mitään vikaa. Sillä on käytössään juuri oikeanlaiset elementit jylhästä murinasta tummaa melankoliaa valuvaan tunnelmaan ja painaviin riffeihin, pientä flirttailua death metalin kanssa unohtamatta. Käytetyt sovitusratkaisut ovat kuitenkin yksinkertaisia, osin jopa kömpelöitä, eikä niistä saa kasattua kaikkein tärkeintä eli megatonninpainoisia, musertavia teoksia, joiden alle haluaisi heittäytyä pahaa maailmaa pakoon.