Piggyn livekorvaajaksi saatu Martyr-kitaristi Dan Mongrain (eli Chewy) istui bändiin sävellysmielessäkin niin hyvin, että julkaisukelpoista materiaalia syntyi. Ja mikä hienointa, alkuperäinen basisti Blacky on liki parinkymmenen vuoden tauon jälkeen mukana ruodussa. Yhtyeen ”voivodiusaste” pysyy siis edelleen 75 prosentissa. Tai oikeastaan ylikin, sillä Piggyn vaikutus värittää toki myös nykyisen yhtyeen sointia vahvasti. Mihinkäs sitä avaruusolio suomuistaan pääsisi.
Rumakantisella Target Earthillä soi siis tuttu Voivod, joka on myös jotenkin uudistunut. Kolmekymppinen bändi liikehtii tyylillisesti lähellä 90-luvun puolivälin mestarillista Outer Limitsiä. Rosoinen thrashriivintä on vähemmällä, vaikka tuplabassaripoljento ja polkkarappaus kuuluvat elimellisesti bändin työkalupakkiin nytkin. Progesävyjä on lähinnä mausteeksi, ja sinällään monisäikeiset biisit pysyvät jokseenkin aisoissa – tosin useammassakin kappaleessa poukkoillaan rakenteellisesti sen verran, että kokonaisuus ei aukene ihan heti.
Miten ”uusi” Voivod sitten onnistuu vaikuttamaan? Pääasiassa hyvin ja kohdakkoin välttävästi. Joukossa on erittäin mainioita hetkiä, mutta toisinaan meno pohjaa pitkälti soittamisen riemuun ja hommaan kaipaisi lisää sisältöä. Viivan alle jää kuitenkin selvästi plusmerkkinen tulos, joten tyytyväinenhän tässä saa vanhana fanina olla.