Kindred Spiritsia kuunnellessa täytyy ihmetellä, millä ansioilla bändi on ”maineensa” kerännyt, sillä sen musiikki on muovisuudessaan kaukana siitä, mitä folk metal parhaimmillaan ilmentää.
Käytännössä Waylander on vahvasti black metaliin pohjaavaa räimettä, jonka sekaan ujutellaan jollain perkeleen tinapillillä vislattuja melodioita ja paikoin jopa ”todella omaperäisiä” akustisia osioita. Laulupuoli on tasapaksua raakkumista, eikä edes erityisen hyvää sellaista, joten tälläkään saralla bändi ei kykene onnistumaan.
Kindred Spirits on ”hyvin tehtyä” mutta uskomattoman hengetöntä musiikkia, joka ei nosta pintaan oikeastaan mitään tunteita. Jos levystä on löydettävä jotain positiivista, on ilahduttavaa huomata sen pesevän suuren joukon keskieurooppalaisia folk metal -kammotuksia. Mutta siihen ei tunnetusti kummoisia tekoja vaadita.