Witch Cross ei ollut erityisen persoonallinen yhtye, vaan kikat ja konstit ovat tuttuja esimerkiksi sellaisten myöhäisempien NWoBHM-bändien kuin Tokyo Bladen tai Black Axestä Wolfiksi muuttuneen kokoonpanon levyiltä. Biisit ovat parhaimmillaan hyviä – kuten levyn avaava Night Flight to Tokyo, Rocking the Night Away tai ruotsalaisen Heavy Loadin mieleen tuova Fight the Fire –, mutta genren kuninkuuden ottaneiden amerikkalaisbändien levytyksiin nähden Henrik Lundatin kanssa kymmenessä päivässä kasattu Fit for Fight kuulostaa kovin kotikutoiselta.
Ei ihme, ettei Witch Crossin ura kantanut. Maanmiehistä Mercyful Fate oli mustan progemetallin edelläkävijäyhtye ja Pretty Maids pystyi kilpailemaan teknisillä valmiuksillaan amerikkalaisyhtyeiden kanssa. Maltese Falcon, Crystal Knight, Artillery ja Evil puolestaan ennakoivat ja tekivät tulevaa thrash- ja death metal -buumia. Myöhemmästä kulttimaineestaan huolimatta Witch Crossille jäi omassa ajassaan peränpitäjän rooli.
Fit for Fight ei ole huono levytys. Silti Witch Crossin vinyyli pyörii omassa taloudessani huomattavan harvoin. Pakkohankinta viiksi- ja spandex-koulukunnan kuluttajille.