Voihkimisintron jälkeen läväytetään käyntiin itse musiikki – ja ihan se mallikkaasti lähteekin. Kova vauhti, perusasioilla pelaava riffimyllytys ja korkeat rääkymiset on se resepti, jolla tehoja haetaan. Kovin tehokkuus löytyy silloin, kun kierrokset eivät käy jatkuvalla syötöllä kaikkein hurjimmillaan.
Kaikesta päätellen ”Ürjöenkelin” primitiivinen rienaus toteutetaan kieli posken tienoilla, mitä se nyt välillä lipoo himoissaan ympäri ämpäri. Vaikkei kaikkea ehkä niin haudanvakavasti otetakaan, ei tämä mitään huumorimusaa ole.
Armottomuus kuuluu olennaisena osana tällaiseen ruoskintaan, mutta tempovaihtelut antavat hengitystilaa, jolla voi alleviivata ripeyden raakuutta. Wömit Angel -debyytti on tällaisenaankin kelvollista turpasaunaa, mutta lisänyanssit ja ronskimmat soundit kenties lisäisivät häpäisyn voimaa.