Riffit. XIII luottaa grooven, thrashin ja paikoin hardcoren voimaan. Täysin häpeilemättömästi. Sekaan mahtuu muutamia välittömästi niskat nykimään pistäviä riffejä ja vekkuleita leadeja, mutta pääosassa on tasaisuus ja valitettavasti myös mitäänsanomattomuus. Kun tuotanto on näinkin rupista ja paikoin jopa puuroista, riffikynästä olisi pitänyt irrota jotain selvästi kovempaa. Nyt XIII jää tasolle, jossa se ei anna syytä palata albumin pariin uudelleen vaan saa haikailemaan parempiensa perään.
Kokonaan oma lukunsa levyllä ovat Kristian Juuson vokaalit. Tässä genressä on kultu niin kiukkuista ja pahaperseistä huutoa, että joukosta erottuakseen äänihuulia sopii raiskata oikein kunnolla. Tässä tapauksessa tapahtuu juuri päinvastoin. Metallissa on olemassa paljon hyvällä tavalla huonosti huudettuja levyjä, mutta paikoin jopa riffien yli puskevat ponnettomat köhinät eivät herätä niin minkäänlaisia tunteita. XIII:n soisi pistävän ennen seuraavaa levyä uutta meuhkaajaa hakuun.