Brittiläisen yhden miehen bändin uutuus tarjoaa 2000-luvun alun metalcoren ja hypermelodisen black metalin sekoituksen, jossa kuuluu muun muassa Underoathin ja Children of Bodomin vaikutus. Ensimmäistä edustavat simppelin väkevät mutta tarttuvat kitaramelodiat, jälkimmäistä laulaja G:n kuivankarkea yksiulotteinen rääky.
Livejouset ja harkiten käytetyt syntikat pohjustavat painostavan tunnelman, ja skedepunkmäisen reippaat kitarariffit blastbeat- ja breakdown-mausteineen suorastaan koukuttavat.
Possess the Devil jatkaa edellisen The Killing Room -pitkäsoiton tarinaa, jossa virtuaalipelaaja päätyi tappavan pelin maailmaan. Nyt hän kohtaa seikkailullaan tosielämän rikostarinoita ja sarjamurhaajia, mistä kertomus saa vain lisäkierroksia, rosoa ja vetovoimaa.
En olisi ihan vähällä uskonut, että metalcore ja käytännössä bedroom-bläkkis voitaisiin sovittaa näin toimivasti ja Spider Godiksi tunnistettavalla tavalla yhteen. Lätyn soundimaailmakin on asiallinen – siitä vastaavat God City Studiosin Zach Weeks ja levyn masteroinut Cult of Lunan Magnus Lindberg.