Hyvän matkaa yli 30 vuotta toiminut Belphegor on heiluttanut visvaisenveristä lippuaan läpi saatanallisen metallin eri aikakausien. Onkin erityisen hienoa huomata, että yhtyeen asema on tänä päivänä kenties vahvempi kuin koskaan aiemmin.
Aika helvetin ytimekkäästi nimetty The Devils sisältää itävaltalaisbändin kaikki piirteet. Se on aggressiivinen, mielenkiintoisella tavalla ”elokuvallinen” ja ennen kaikkea haasteellinen kokonaisuus, joka on paljon muuta kuin suoraa äärimetallitykitystä.
Hurjat black metal -kohkaukset sulautuvat mainiosti death metal -riffeihin ja niiden kautta massiivisiin kuorolauluihin, mikä tuntuu tutulta lähinnä Septicfleshin ja Dimmu Borgirin kaltaisten yhtyeiden tapauksessa. Belphegor tuo kuitenkin kokonaisuuteen oman arvaamattoman mausteensa, joka yllättää kuuntelukerta toisensa jälkeen.
Belphegorin 53-vuotias pomo Helmuth Lehner ei ole metallimaailman parhaita säveltäjiä, mutta miehen kitarasta irtoavat riffit ovat tällä kertaa kovempia kuin kenties kertaakaan yhtyeen uralla. Musiikki elää ja hengittää ronskilla tavalla, joten viiden vuoden tauko sitten edeltävän Totenritual-albumin tuntuu tehneen Belphegorille pelkkää hyvää.