”Emme lukitse itseämme mihinkään tyylilajiin” – haastattelussa retrosti raskasrockaava Troubled Horse

Ruotsalainen Troubled Horse tuo kevyesti metallilta kalskahtavan retrorockinsa ennakkoluulottomasti tähän päivään. Tuloksena on heittämällä yksi alkuvuoden parhaista albumeista.

Uusi levynne Revolution on Repeat on purkissa. Miten kuvailisit sitä ihmiselle, jolla ei ole hajuakaan, minkälaista musiikkia esitätte?

– Vanhaa melodista rockia, doomia, 60-lukulaista garagea, punkkia, psykedeliaa, bluesrockia – ja vähän jotain muutakin. Koska emme lukitse itseämme mihinkään tyylilajiin, musiikistamme muodostuu tällainen sekoitus vähän kaikkea. Kaikki käy, kunhan se on mielestämme tarpeeksi coolia, laulaja-kitaristi Martin Heppich aloittaa.

Lehdistötiedote paljastaa, että levyn sanoitukset käsittelevät ihmiskunnan virheitä ja niiden toistumista kerta toisensa jälkeen. Jos sinulla olisi kaikki valta rikkoa tämä sykli, millaisia asioita lähtisit ensimmäiseksi muuttamaan?

– En todellakaan osaa sanoa. Ehkä kukaan ei pysty keksimään tähän ratkaisua, sillä historia saattaa hyvinkin olla tuomittu toistamaan itseään koko ihmiskunnan olemassaolon ajan. Yksi keino syklin särkemiseksi voisi kuitenkin olla ”hyvä diktaattori”, mutta eihän sellaista olekaan. Ihminen on liian vallanhimoinen ja itsekäs.

– Tämä hyvä diktaattorikin rupeaisi mitä luultavimmin rakentamaan kultaista linnaa mieluummin itselleen kuin kansalleen. Juuri näinhän homma menee kerta toisensa jälkeen. Monia valittuja johtajia kutsutaan aluksi hyviksi, mutta lopulta asia on ihan toisin.

– Kuten Winston Churchill sanoi: ”Diktaattorit ratsastavat tiikereillä, joiden selistä eivät uskalla laskeutua.” Jos he laskeutuisivat, heidät syötäisiin saman tien. Kun ihmisten tarpeet jätetään huomiotta tarpeeksi pitkäksi aikaa, he rupeavat kapinoimaan johtajiaan vastaan, ennemmin tai myöhemmin. Sykli on ikuinen.

Troubled Horse on mielenkiintoinen nimi bändille. Mistä se tulee?

– No, olin valveilla myöhään eräänä iltana vuonna 2000, ja televisiosta tuli kauhuleffa Korppi [The Raven, 1963]. Sen pääosaa näyttelee Vincent Price. Yhdessä kohtauksessa hän valmistaa juomaa, johon tulee kaikkia outoja aineksia, kuten hiuksia hänen kuolleen isänsä päästä – jota hän säilyttää jostain syystä ullakollaan. Erilaisten ainesten etsiminen jatkuu, ja yhdessä vaiheessa kuviin ilmestyy salamanisku, ja samalla hän sanoo: ”We need the intestines from a troubled horse.” Tajusin, että tämä olisi loistava nimi bändille, koska kohtaus oli niin hyvä.

– Katsoin elokuvan uusiksi muutamaa vuotta myöhemmin, ihan vain tsekatakseni, voisinko käyttää tuota lausetta samplena levyllä. Kävi ilmi, että eihän siinä ollut mitään salamaniskua, eikä kohtaus ollut muutenkaan mitenkään hyvä. Itse asiassa koko elokuva oli ihan paska, enkä suosittele sitä kenellekään. Jostain syystä päätin kuitenkin pitää Troubled Horse -nimen. Ehkä ihan vain laiskuuttani.

Monet niputtavat bändinne samaan ryhmään muiden ruotsalaisten retroilijoiden kuten Graveyardin ja Witchcraftin kanssa. Näetkö itse erityistä veljeyttä välillänne?

– Mitä Witchcraftiin tulee, olemme kotoisin samasta kaupungista, Örebrosta. Teimme paljon keikkoja yhdessä, kun Witchcraft-tyypit soittivat vielä Norrsken-bändissä ja minä soitin Great Mammothissa. Tulemme siis todellakin samasta skenestä. Minulla ei ole ongelmia sen suhteen, että meitä vertaillaan noin loistaviin bändeihin. Tykkään kuitenkin ajatella, että Troubled Horse tekee lopulta aivan omaa juttuaan.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 3/2017.