”Halusin käsitellä henkilökohtaisia aiheita ja paljastaa sisintäni” – haastattelussa Kobra and the Lotusin Kobra Paige

Kobra Paigen johtama Kobra and the Lotus on ollut koossa vuodesta 2009 lähtien. Bändi on saanut nimekästä vetoapua, mutta lopullinen läpimurto on antanut odottaa itseään.

15.06.2017

Kanadalainen Kobra and the Lotus on selkeästi laulajansa Kobra Paigen yhtye. Hän on yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen, ja miehistö solistin taustalla on vaihtunut tiuhaan tahtiin.

Bändin jokaisella julkaisulla on myös eri levy-yhtiö. Debyytti, Kevin Shirleyn (Iron Maiden, Rush, Joe Bonamassa) miksaama Out of the Pit (2009) oli omakustanne. KISSin Gene Simmons hoiti yhtyeen nimeä kantavalle kakkoslevylle (2012) julkaisijaksi Universalin ja suomalaisen Spinefarmin. Kolmas Hight Priestess (2014) oli puolestaan huomattavasti pienemmän Titan Median julkaisema. Kiertueita on tehty muun muassa KISSin, Def Leppardin ja Kamelotin kanssa.

– Totuus on, että tämä ei ole helppo ala, ja se on täynnä oppimiskokemuksia. Jokainen levy-yhtiömme on tuonut pöytään positiivisia ja negatiivisia asioita. Mukana on ollut kokemattomuutta, huonoja resursseja ja omista näkemyksistämme poikkeavia visioita, Paige pyörittelee.

Kobra and the Lotusin uusin levy on tuplajulkaisu. Prevail-nimisen kokonaisuuden ensimmäinen osa ilmestyy toukokuussa, ja kakkososan vuoro on myöhemmin tänä vuonna.

– Aloitimme projektin yksityisellä varainkeruukampanjalla, ja nykyinen levy-yhtiömme Napalm Records tuli mukaan levytysprosessin aikana. Napalm on ehdottomasti sopivin yhtiö meille tähän mennessä. Kaikesta toiminnasta näkee, että he ovat tukenamme täysillä.

Opintomatka Tanskanmaalle

Paige kertoo, että yhtyeen alkuperäisenä ajatuksena oli julkaista Prevail yhtenä suurena kokonaisuutena.

– Napalm ehdotti kahteen osaan jakamista, ja ymmärsimme lopulta itsekin, että se on ehkä parempi ratkaisu. Tuplalevyllinen uutta materiaalia suhteellisen tuntemattomalta yhtyeeltä saattaa olla vähän liian suuri pala nieltäväksi.

– Prevail-kokonaisuudessa on hyvin monentyylisiä kappaleita, ja levyiltä löytyy metallin lisäksi materiaalia, jota voisi kutsua vaikkapa vaihtoehtoiseksi hard rockiksi. Mukana on myös silkkaa virtuositeetin esittelyä, ja halusin esimerkiksi itse todella testata, mihin pystyn laulajana. Yleisö ja vaikkapa radiot saavat enemmän aikaa sulatella tätä kaikkea, kun levy tulee kahdessa osassa.

Vaikka levyt ilmestyvät kuukausien päässä toisistaan, kyseessä on silti aito tuplalevy, joka äänitettiin yksissä sessioissa.

– Koko ajatus lähti eräästä Iron Maidenin Bruce Dickinsonin haastattelusta. Hän harmitteli sitä, etteivät bändit julkaise enää nykyään tuplalevyjä. Idea jäi kytemään ajatuksiini, ja lopulta isäni sanoi minulle, että meidän pitäisi todellakin tehdä tupla.

– Vaikka olin itsekin hellinyt ajatusta, harasin aluksi vastaan. Entä jos mukaan tulisi täyteraitoja ja silkkaa paskaa? Viikon päästä isäni sanoista en kuitenkaan voinut ajatella muuta kuin sitä, että meidän on otettava haaste vastaan. Se oli pakko tehdä, halusin nimittäin selvittää, olisiko minusta ja meistä bändinä suorittamaan moista urakkaa.

– Nyt olen äärimmäisen onnellinen, että toteutimme ajatuksen, sillä paketin molemmat osat ovat mielestäni todella onnistuneita. Myös itse suoritus ja koko sen määrän levyttäminen on minusta ylistyksen arvoinen kollektiivinen ponnistus.

Kokonaisuuden on tuottanut tanskalainen Jacob Hansen, joka tunnetaan yhteistyöstään muun muassa Volbeatin ja Amaranthen kanssa.

– Halusin ehdottomasti juuri hänet tuottajaksi, ja sen vuoksi me matkustimme Tanskaan äänittämään. Jacob on hyvin kekseliäs ja suhteellisen nuori tuottaja. Hän on kiinni ajan hengessä. Sain hänen töitään kuunneltuani voimakkaan tunteen, että tämän miehen minä tahdon mukaan projektiin.

– Ennen levytystä keskustelin Jacobin kanssa ja sanoin, että meille ei ole vielä kaikkien näiden levyjenkään jälkeen muodostunut täysin omaa tunnistettavaa soundia. Halusin Jacobin kaivavan sen meistä esille.

Tällä kertaa kappaleet ovat suureksi osaksi Paigen ja vuodesta 2012 mukana olleen kitaristi Jasio Kulakowskin käsialaa.

– Jacob toi mukaan Martin Pagaard Wolf -nimisen kaverin, joka teki kappaleille ihmeitä. Hän opetti meille paljon sävelten ja sointujen välisestä suhteesta. Martin sai meidät irti tutuista kaavoistamme, Paige kertoo.

– Esimerkiksi tuttuja sointukiertoja muokkaamalla voi saada kaiken kuulostamaan hieman tuoreemmalta. Ensimmäisen Tanskan-kuukauden aikana me pelkästään kirjoitimme kappaleita, ja se oli jatkuvaa uuden oppimista. Se oli samalla sekä stressaavaa että lumoavaa.

Sairauden varjo

Prevail I totta tosiaan sisältää monenlaisia tunnelmia. Jo ensikuuntelujen aikaan huomio kiinnittyy kappaleiden sanoituksiin, jotka vaikuttavat olevan kaukana aiempien levyjen 50 Shades of Evil -fantasiahurjailusta.

– Halusin käsitellä henkilökohtaisia aiheita ja paljastaa sisintäni. Teksteissä on paljon haavoittuvuutta ja ylipäänsä tunnespektrin eri osa-alueita. Olen kokenut sydänsuruja sekä vaikeuksia musiikkibisneksessä ja elämässä yleensäkin. En halunnut haudata niitä tunteita, vaan tuoda ne peittelemättä esille.

Paigellä on diagnosoitu borrelioosi eli Lymen tauti, ja kyseinen infektiosairaus on aiheuttanut hänelle paljon vastoinkäymisiä viime vuosina. Paige ilmoitti asiasta vuonna 2015 selittäessään, miksi Kobra and the Lotus teki High Priestessin yhteydessä selvästi aiempaa vähemmän keikkoja.

Voisi kuvitella, että myös terveysongelmat olisivat vaikuttaneet Paigen sanoituksiin.

– Itse asiassa omalla sairaudellani ei ole ollut kovinkaan suurta vaikutusta teksteihin. Toki lähimenneisyyteni on ollut kovaa kamppailua, ja esimerkiksi vuoden 2016 loppuvuoden keikoille lähdin lähes suoraan sairaalan osastolta. Olen tottunut tuntemaan oloni vahvaksi, ja viime aikoina se ei ole ollut aina mahdollista.

– Borrelioosi on kuitenkin vaikuttanut enemmän siten, että siskollani on sama tartunta ja hänen tilansa on huomattavasti omaani pahempi. Sairaus on mullistanut perheeni elämää, ja nämä tunteet ja ajatukset näkyvät varmasti sanoituksissani.

Siskokset ovat saaneet borrelioositartunnan äidiltään ja kantaneet sitä syntymästään saakka. Borreliabakteeri tulee ihmiseen punkinpuremasta, ja esimerkiksi Suomessa on varsin korkea tietoisuus taudista. Näin ei ole kaikkialla.

– Meillä Kanadassa monetkaan eivät tunnu tietävän siitä mitään. Minä ja siskonikin kuulimme taudista vasta, kun meille tuli oireita. Kaikkihan eivät saa oireita ollenkaan, ja tauti voi pysyä pimennossa tartunnasta huolimatta. Itse haluan levittää tietoisuutta taudista mahdollisimman paljon, ja on tärkeää, että ihmiset ymmärtäisivät suojautua punkkien puremilta.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 4/2017.

Lisää luettavaa