”Kaikenlainen huuruilu on tullut keskeisemmäksi osaksi soundimaailmaa” – haastattelussa suomalaislanaaja Coughdust

Coughdust on vienyt musiikkiaan hiljalleen kokeilullisempaan suuntaan, mutta homman perustana pysyy musertava rankkuus.

Kuva: Päivi Luoma

Uusi levynne Worldwrench kuulostaa hieman A Means to an End -esikoistanne (2014) kokeilullisemmalta ja psykedeelisemmältä. Pystytkö allekirjoittamaan tämän?

– Ehdottomasti! Onhan tuo debyytti huomattavasti riisutumpaa ja suoraviivaisempaa materiaalia. Worldwrenchillä on pyritty selvästi koukeroisempaan ilmaisuun, vaikka kivijalka on mielestäni edelleen aika suoran ruhjomisen puolella. Paljonhan siellä tapahtuu, ja kyllä bändin kesken on ollut ihan selkeä yhteisymmärrys, että oikeaan suuntaan on menty, kun kaikenlainen huuruilu on tullut keskeisemmäksi osaksi soundimaailmaa, laulaja Antti Murtonen paljastaa.

Miehistössänne tapahtui pari vuotta sitten mielenkiintoinen muutos, kun rumpalinne Sami Latva (myös Rotten Sound) siirtyi kitaristiksi. Onko tämä vaikuttanut mitenkään Coughdustin sävellysprosessiin?

– Bändi on perustettu vuonna 2010 sillä ajatuksella, että Latva pääsisi kitaranvarteen, ja sellaisella miehityksellä toimittiinkin alkuvuodet. Meillä oli kuitenkin alkuaikoina vaikeuksia löytää sopivaa jehua rumpujen taakse, ja Latva joutui ottamaan kapulat kauniiseen käteen, kun tuntui helpommalta rekrytoida tuttavapiiristä osaava kitaristi [Mikko Hannuksela] kuin rumpali. Hartikaisen Petrin löydyttyä pannujen taakse Latva pääsi jälleen toteuttamaan itseään kuusikielisen kanssa.

– Sävellystyöhön tällä ei sinänsä ole ollut suurta vaikutusta, koska biiseistä on kuitenkin vastanneet alusta asti Latva ja basisti Peltokangas. Ehkä Latvan päästyä kunnolla sinuiksi kitaran kanssa soittamisen ilo ja kokeilut eri kitarakamojen kanssa on alkanut kuulua monipolvisuutena ja kaikenlaisten kerrostumien lisääntymisenä.

Sanoituksissanne ruopataan melkoisen synkkiä vesiä. Mikä kaikessa ankeudessa ja ahdistuksessa oikein viehättää?

– Ei kai siinä mikään varsinaisesti viehätä. Enemmänkin teksteissä varmaan kuvastuu se, millaisena maailman yleisesti näkee ja kokee. Sanoitukset, ja musiikki ylipäätään, on hyvä kanava luodata niitä synkeämpiä aatoksia. Jaksaa sitten paremmin olla arjessa siedettävä ihminen.

Sludge/deathiä soittava Coughdust tarjoaa marginaalimusiikkia marginaaliyleisölle. Oletteko koskaan miettineet linjanne keventämistä, joka saattaisi viedä bändin tunnettuutta melkoisesti eteenpäin?

– Musiikkityyliin liittyvät asiat eivät ole ikinä kiveenhakattuja, ja luonnollisen kehityksen kautta voi tapahtua kaikenlaista muutosta. Tämäkin bändi on perustettu soittelemaan jotain rokahtavampaa stoneria, mutta aika kauas siitä on tultu.

– Kellään meistä ei ole missään vaiheessa ollut ajatusta, että musaa tehtäisiin jokin oletettu kohderyhmä mielessä. Päinvastoin tuntuu, että sitä oikeampaan suuntaan ollaan menossa, mitä painavampaa ja monisyisempää asiaa on saatu tehtyä. Eli tuskin tästä reki ainakaan kevenee.

Pyritte varmaan luomaan musiikillanne jonkinlaisia mielikuvia. Millaisia ajatuksia toivotte Worldwrenchin kuulijoiden päissä heräävän?

– Mitään suoraa sanomaa tässä ei olla tuottamassa, ja onhan nuo sanoituksetkin sen verran monitulkintaisia, että kai niistä voi jokainen kuulija löytää mitä haluaa. Kaipa tämmöisen musertavan raskaan ja ankean fiilistelyn kuuntelu voi parhaimmillaan toimia jonkinlaisena terapiana.

Julkaistu Infernossa 8/2017.