Inferno 4/2018: Dimmu Borgir, Necros Christos, Totalselfhatred, Aura Noir, Fear of Domination, metalli ja videopelit…

Sadasviideskymmenesseitsemäs Infernon numero saatavilla perjantaina 20. huhtikuuta.

Sytykkeitä-sivut, nuo aimo rovion kiehiset, täyttyvät tällä kertaa bändeistä Caliban, Wallachia, Mors Subita, Cause for Effect ja Fireproven. Kolumnivuorossa pohtii vapauden käsitettä Markus ”Ehkä” Laakso, ja Heavy Cooking Clubissa työstää burgereita Steelfest-ukkeli Jani Laine.

”Maailmat ruutujen takana” -niminen teemakokonaisuus marssittaa sivuillemme toistakymmentä koti- ja ulkomaista metallimuusikkoa, jotka ovat hurahtaneet jossain vaiheessa elämäänsä videopeleihin oikein huolella. ”Kai minua voi kutsua jonkinlaiseksi pelihulluksi. Kellaristani löytyy yli 70 tietokonetta ja konsolia, joiden parissa olen menettänyt viimeisen 40 vuoden aikana varmaan 20 vuotta elämästäni!” kertoo Blind Guardian -mies Andre Olbrich. Shillä lailla.

Saksalaisyhtye Necros Christosin johtohahmon Mors Al Ra’n pelihimoista ei ole tietoa, mutta se tiedetään, että mies on uponnut poikkeuksellisen syvälle uskonnollisen mystiikan saloihin. Bändi on julkaissut juuri sille suodun suunnitelman mukaisesti viimeisen albuminsa, mutta jatkuuko matka jossain muodossa?

Genre- ja sovinnaisuusrajat ovat ilmaa vain, kun kotimainen Fear of Domination (alla) pistää tuulemaan. Nyt tuuletellaan uusissa naisissa ja miehissä jo viidennellä albumilla. ”Meillä ei ole sääntöjä. Fear of Domination elää, mutatoituu ja kehittyy. Me olemme tiivis perhe”, yhtyeestä kommentoidaan.

Kuva: Susanna Raitamaa

Rajat ovat olleet näkymättömiä myös irlantilaiselle God Is an Astronautille, jonka instrumentaalinen post-rock on vienyt useimmiten kauas avaruuteen. Ei tällä kertaa, sillä uutuusalbumi Epitaph sai innoituksensa hyvinkin maallisesta asiasta: elämän loppumisesta.

Alakulossa ryvetään myös Totalselfhatredin kortteerissa. Monen jo kuolleeksi julistama suomalaisyhtye palaa hieman yllättäen äärimetallitanhuville seitsemän vuotta edellisalbumin jälkeen, eikä orkka soi edelleenkään duurissa. ”Ihmisen tulee välillä möyriä syvällä pohjamudissa löytääkseen uutta merkitystä itselleen ja olemassaololleen.” Näissä ajatuksissa minäkin yritän oikeuttaa jokaisen krapulani.

Kansibändimme Dimmu Borgir pistää julkaisuvälin vielä vuodelle pidemmäksi, joten lienee paikallaan, että bändiä pyydetään porisemaan oikein kunnolla. Nuclear Blastin päämajassa Saksassa hiillostetut Sven Atle Kopperud ja Stian Tomt Thoresen, jotka tunnetaan myös nimillä Silenoz ja Shagrath, tekivät työtä käskettyä.

Kuva: Jaakko Silvast

Jos lehti on taas pullollaan ties minkälaista örrinmörriä ja mörrimöykkyä, on hyvä tasata tilejä Suomen ”iloisimmalla metallirumpalilla” Atte Palokankaalla (yllä). Monessa mukana ollut nivalalaisveijari istutettiin Pölkyllä-haastikseemme samoihin aikoihin, kun hänen pestinsä Beast in Black -yhtyeessä julkistettiin. Sekös kasvatti kannukeijon virnettä entisestään.

Salamyhkä-palstalla tutkitaan  yhdysvaltalaisen Hurt-yhtyeen vuonna 2006 ilmestynyttä Vol. 1 -albumia, ja arvioiden kärjessä selviää, millaisia tuntoja on aikaansaanut toukokuussa julkaistava uusi Amorphis-studiolevy Queen of Time.

Vanhassa liitossa -jututetaan mustaa rässäystä harrastavaa Aura Noiria jo neljännesvuosisadan ohjastanutta Apollyonia. Norjalaissuuruuden jälkeen on jäljellä vielä Kuudes piiri, jonka haastattelussa on puolestaan hevihommat pitkälti näyttelemiseen vaihtanut entinen Dauntless-, Hanging Garden– ja Whorion-laulaja Ari Nieminen.

Tätä, eikä paljonkaan muuta, tarjolla perjantaina 20. huhtikuuta.