Sarke, Zhrine, Chestburster, Beseech ja Goatess. Tällaisilla aineksilla sytytellään tällä kertaa nuotiotamme. Sytykkeitä seuraa Kimi Kärjen tuttuun tapaan syntyjä syviä kairaava kolumni. Heavy Cooking Clubissa käristetään kanasta pudonneita munia saatanallisin metodein, kokkina fra. Zetekh/Aleister Von Satan.
Al Jourgensen, siinäpä vasta hullu veikkonen. Tämä tulee selväksi myös haastattelussamme, jossa puidaan paitsi ukkelin viimeisintä Surcigal Meth Machine -projektia myös Ministryn tilannetta – joka ei muuten olekaan niin selvä kuin luulisi. Kuinkas muuten.
Progressiivinen rock näyttäisi olevan raskaamman ilmaisun ystävienkin suosiossa, ja niinpä rohkenin sisällyttää sivuillemme kotimaisen Riutta-yhtyeen haastattelun. Tuore kakkosalbuminsa on alan ehdotonta eliittiä, eikä sekään haittaa, että bändi tulee Pohjois-Pohjanmaalta. (Synkkyys mainittu)
Progelle flirttailee myös melodeathryhmä Hypothesis, kokeneista soittomiehistä kasattu kotimainen bänditulokas. Debyyttiä pukkaa toukokuussa, ja mehän olemme ajoissa kertomassa, mistä siinä on kysymys.
Grindista ja death metalista sävelensä murjova Aborted ei juuri kiemurtele, vaikka soittotaitoa piisaa vaikka useamman progebändin tarpeiksi. Parikymmenvuotiaan belgibändin ainoan alkuperäisjäsenen, solisti Sven de Caluwén kera puhutaan muun muassa siitä, mikä ihmisriepujen silpomisessa naurattaa.
Masennusmetallin ystävien mielikki, ruotsalaisbändi October Tide, julkaisee piakkoin uuden albumin. Saimme nokkamies Fred Norrmanin paljastamaan, millaisista lähtökohdista supermelankolinen musiikkinsa syntyy. Joku saattaa yllättyä.
Jos minulta kysytään, ja nythän siis kysytään, niin kuluvan vuoden kovimpia albumeja on toisen ruotsalaisaktin, Cult of Lunan, uutuusalbumi Mariner. Yhdessä amerikkalaislaulaja Julie Christmasin kanssa työstetty levy vie bändin soundia jälleen uusiin avaruuksiin, ja sehän oli juuri tarkoituskin. Hyvä.
Judas Priest meinasi lopettaa eikä sitten lopettanutkaan, ja Metallijumala Rob Halford on tästä hyvin, hyvin, hyvin onnellinen. Niin onnellinen, että halusi välttämättä soittaa Infernolle ja kertoa tämän henkilökohtaisesti. Voi olla, että bändinsä uudella livelevylläkin on tässä jokin rooli.
Jonkinlainen jumala lienee Zakk Wyldekin, ainakin joidenkin silmissä ja korvissa. Karjusta on ollut hivenen hankala saada irti muuta kuin automaattivastauksin ladeltua haastattelua, mutta nyt, miehen uuden akustisen albumin tiimoilta, onnistuimme hieman paremmin – lähinnä nostalgian voimalla. PS. Ozzy on kuulemma ihan mahtava ukko.
Italialainen melankometalli on hieman epäilyttävä konsepti, mutta löytyypä saapasmaasta niitäkin tekijöitä, joilla homma toimii. Johtava tapaus näistä on Novembre, joka tekee paluuta surumaille vuosien tauon jälkeen. Pitihän heiltä kysyä, miksi.
Ja sitten pääsemme kanteemme, josta joku saattaa saada mielleyhtymiä esimerkiksi silmälasimainosten suuntaan. Tyylikkäiden rillien takaa katselee kuitenkin legendaarinen hahmo, jolla on melkoisen iso hopealusikka vähän vaikka minkälaisessa raskasrocksopassa. Ja kun niistä vuoden tähän asti kovimmista levyistä puhuttiin, niin kyllähän Ihsahnin uutuussoolo Arktis on yksi moisista, ehdottomasti.
Pölkylle kaulansa on asettava Doogie White, skottilaulaja, jolla riittää meriittiä Rainbow’sta Yngwie Malmsteenin ja Michael Schenkerin bändien kautta Tankiin. Ammattiukko, jonka sanomiset kannattaa tavata tarkasti, te alalle pyrkivät.
Salamyhkään on valikoitu Kreator-levy, jota useimmat eivät varmaankaan lue sakuyhtyeen suurimpiin klassikoihin, eli vuoden 1992 Renewal, levyarvioiden pääosaan puolestaan jo aiemmin mainittu Cult of Luna–Julie Christmas -yhteistyö Mariner.
Vanhassa liitossa haastatellaan 16 vuoden levytystauolta palaavaa norjalaisyhtye In the Woodsia, ja Kuudes piiri -palstalla pääsemme ottamaan oppia, miten levy-yhtiötä kannattaa tätä nykyä lähestyä – siis jos mielii saada sopparin.
Onhan siinä taas kaikenlaista. Perjantaina 15. huhtikuuta.