Inferno 8/2020: Amaranthe, Enslaved, Deftones, Viikate, Isengard, John Petrucci, Benediction…

Sadaskahdeksaskymmeneskolmas Infernon numero julki perjantaina 25. syyskuuta.

Sytykkeitä-sivuillamme tarjoillaan Noumenaa, Gorephiliaa, MyGrainiä, Polymoonia ja Welkins Borealia jo saaneen syksyn valoiksi. Kolumnisivulla Jukka Hätinen pohtii taiteen moninaisia tehtäviä, kun taas Heavy Cooking Clubissa ei pohdita mitään vaan tykitetään yksinkertaista mutta asiansa ajavaa apetta kera Merging Flare-, Domination Black– ja Heavy Metal Perse -mies Matias Palmin.

Useimmilla raskaan rockin ystävillä lienee tanakka mielipide Amaranthesta ja sen laulajasta Elize Rydistä. Mutta mikä on moisen laatu sen jälkeen, kun on lukenut kansihaastattelumme, jossa Ryd kertoo raamatunlaajuisissa raameissa vivahteikkaasta reissustaan supersuositun popmetalliyhtyeen keulille ja sitä myöten koko maailman silmille, onkin toinen juttu. Toistan Päänavauksessa esittämäni ajatuksen: kannattaa lukea, vaikkei niin nappaisikaan.

Muista pitkistä ”perushaastiksista” löytyy esimerkiksi Viikateen Kaarlea, Deftonesin Abeä, Enslavedin ukkeleita, Kenzinerin Jarnoa, Isengardin Fenriziä, Likin Niklasta ja sitä rataa.

Uusi Deftones-albumi Ohms julkaistaan samana päivänä Infernon kanssa.

Pölkyllä sanailee John Petrucci, tuo sooloileva Dream Theater -kitaristi, ja Vanhassa liitossa turisee suorastaan erinomaiseen vetoon varttuneilla päivillään äityneen Benedictionin keppimies Darren Brookes.

Levyjen kärkipaikalla kummastellaan Mörk Gryningin paluualbumia, ja Salamyhkässä perataan vaasalaisen Vomituritionin ainokainen levy A Leftover vuodelta 1995 – kova kiekko on se. Ja sittenpä jäljellä ei enää olekaan kuin Kuudes piiri, jossa Hammerfall-leiristä perustellaan, miksi piti mennä vääntämään niinkin epätrendikäs – vaiko pian trendikäs? – asia kuin livelevy.

Aikamoista. Perjantaina 25. syyskuuta.