Comebackit syntyvät harvoin niin sanotusti todellisesta tarpeesta. Tunteenpalon sijaan motiivina toimivat maine ja mammona, haave niiden kahmimisesta kaikkien näiden vuosien jälkeen. Myös paluulevyt ovat tavallisesti perin turhia viritelmiä, väsyneitä yrityksiä palata niihin maisemiin, joissa joskus pädettiin.
Tuskinpa tämänkään brittiläisen äärimetallin legendan paluu sai alkunsa sen kummemmasta. Paluuliikkeen hedelmä on kuitenkin jotain poikkeuksellista. Se on nimittäin mätä kuin heinäkuun rantavesissä kellunut lokinraato. Ja tätä voi pitää näissä ympyröissä vain ja ainoastaan kehuna.
Surgical Steeliä, ensimmäistä Carcass-levyä 17 vuoteen, on kuvailtu ennakkoon sekoitukseksi legendaarisia Necroticism – Descanting the Insalubrious– ja Heartwork-albumeja (1991, 1993), eikä luonnehdinta mene pahemmin pieleen – sen kummemmin tyylilajissa kuin laadussakaan. Kuinka temppu onnistui, sitä voi ihmetellä enkelikuorossa, mutta albumi kuulostaa tasan tekijältään, ja pelkästään hyvässä.
Basisti-laulaja Jeff Walker ärisee menemään kuin välivuosia ei olisi ollutkaan, ja kitaristi Bill Steerin kirves iskee niin riffeissä kuin melodioissa juuri sellaisia ääniä kuin toivoisikin. Trigger the Bloodshedistä napattu nuori rumpali Dan Wilding paiskoo pätevät taustat. Nykyinen kakkoskitaristi Ben Ash ei ehtinyt levylle soitella ja Steer hoiteli kaikki kepit, mutta kokonaisuus toimii joka tapauksessa – ja ehkä osin tästäkin syystä – rehvakkaasti. Etten sanoisi peräti jumalattoman hyvin.
Surgical Steel ei esittele varsinaisesti uutta, mutta se pudottelee tutunkuuloiset osaset niin tiukkaan järjestykseen, että palapelin hajottamiseen tarvitaan jo reilumpi arsenaali instrumentteja. Parasta on, ettei levyn äärellä tarvitse pinnistellä historian varjoissa. Siitä tykkää ihan vain omana kirurginteräksisenä elementtinään, tässä hetkessä. Juuri nyt.
Huom! Tämä ei ole arvostelu. Sen löydät painetusta lehdestä myöhemmin.