Kaksikymmentäneljä vuotta. Mietitäänpä hetki… Siinä ajassa verihyhmäisenä synnytyssalin laverille pätkähtänyt ihmistaimi on kasvanut aikuista muistuttavaksi olennoksi. Kolme kertaa sama ajanjakso, ja hautapaikka on takuuvarmasti hoidossa, ellei jo käytössä. Se, että kuusamolaisperustaisen Ancient Rotten Graveguardsin toisen ja (toukokuun lopulla ilmestyvän) kolmannen albumin välistä löytyy vastaava määrä ajankiertoa, on suorastaan älytöntä.
Se on älytöntä myös siinä mielessä, kuinka tuoreelta kaksikymmentäneljä vuotta varttuneempi A.R.G.-tokka kuulostaa. Kokemus kuuluu kaikessa, mutta meno on kaikkea muuta kuin väsynyttä. Redemption from Refaim on kuin antiteesi niille lerpahtaneille comebacklevyille, joita metallimaailman pönttö tulvii yli vuodesta toiseen.
Redemption from Refaimin korskein, soittamisintoa uhkuvin ottein esitetty, välistä viikatemiehen viitan liepeitä nuoleva, toisinaan notkeamman speed metalin liukkaita nuotteja livautteleva thrash on mukaansatempaavaa. Kumpikin tähänastisista kuuntelukierroksista päättyikin ihmetykseen, miten se levy nyt näin äkkiä loppui. Tämä on harvemmin huono merkki.
Vaikka koko valjakko toimii imakasti, kehun erikseen basisti-laulaja Tepa Karjalaisen otteita: siinä on monella varpusparvi erikoishousussa, kun viemärinperukoilta roskaisimmat äänteensä kaapiva miekkonen pistää oikein kunnolla ärrinmurrin. Sori jolpit, mutta moinen ei alle nelikymppiseltä irtoa.
Mitään hittiheviä tämä ei ole ja trendikäs kikkailu on meiningistä kaukana, mutta ainakaan levyn parissa ei tarvitse miettiä, edustaako tuo nyt sitten metallia vaiko jotain sinne päin viittilöivää vitkutusta. Asia tulee suhteellisen selväksi.
Huom! Tämä ei ole arvio vaan pikaiseen tutustumiseen perustuva ennakkokatsaus. Arvostelu löytyy printti-Infernosta myöhemmin.