Pyhäjärveläisen Agonizerin edellisestä pitkäsoitosta on ehtinyt vierähtää kokonaista yhdeksän vuotta, mutta kuten seitsemän auringonkierron yksinäisyydestä noussut Diablokin näytti, hiljaiset vuodet eivät välttämättä tee rockyhtyeelle hallaa.
Eivät nytkään: 5. maaliskuuta ilmestyvällä Visions of the Blindilla soi kaikkea muuta kuin väkisin palannut ryhmä. Voisi jopa sanoa, että into kuuluu olevan erinomaisen piukassa. Solisti Pasi Kärkkäinen päästelee kevytraspillaan imakasti, ja muukin bändi suorittaa vallan korskeasti.
Valtakunnassa, jossa meillä ei ole enää Sentencediä sen kummemmin kuin Charoniakaan, kursailematon, taiten ja tunteella tehty pohjoispohjalainen meloraskasrock on kovaa valuuttaa.
Omat mielleyhtymäni laukkaavat, kenties vähän epäreilustikin, juuri mainittujen yhtyeiden pariin, vaikka Agonizer vikuroi toki myös voimailumetallin suuntaan (varsinkin Trooper-biisi – ei sukua Maidenille – kilisyttelee jo melkoisen tuku-tuku-otteella). Kaikkiaan 13 biisiä kattava, suht mittava levy ehtii taipua muutenkin moneksi.
Vaan verrokeista viis, pääasia ovat kovat rallit, ja niitä tuntuisi löytyvän jo parilla kuuntelulla läjä. Parhaimmillaan kinttu tamppaa tahtomattaankin konttorin lattiaa, eikä meno ole missään vaiheessa kehnoa.
Tämä levy tekee melko… iloiseksi. Sekään ei kai haittaa?