Sunnuntaista huolimatta Tampereen Yo-talo on loppuunmyyty. Talo on niin täynnä väkeä, että happi uhkaa loppua ja kosteus lähentelee trooppisia asteita. Edes yhä ilmoilla leijaileva pandemia ei ole saanut ihmisiä jäämään kotiin.
Vaikka lavalla on illan aikana nähty lämppäreinä Post Noir ja Atlas, suurin syyllinen väenpaljoudelle on tanskalainen Vola. Se ei ole ihan ensimmäinen tai toinen bändi, jonka voisi kuvitella myyvän klubeja loppuun Suomessa. Vola soittaa progemetallia, jonka kulmikkaimmissa riffeissä on mukana djentin ydintä.
Väenpaljous johtuu siitä, ettei Vola ole ihan mikä tahansa proge- tai djent-bändi.
Kolme albumia julkaissut Vola on kerännyt pikkuhiljaa kuulijoita siitä asti, kun Inmazes-debyytti ilmestyi vuonna 2015. Mieleenpainuva kappale, näyttävä musiikkivideo ja räjähtävä keikka kerrallaan Vola on hurmannut väkeä ympäri maailmaa, vaikka paperilla bändin resepti vaikuttaa koukeroiselta ja samalla monta kertaa kuullulta. Nyt sunnuntaina Yo-talon lavalla soitti energinen nelikko, joka on selvästikin valmis voittamaan kuulijoita puolelleen yksi kerrallaan.
Tähän ei tarvittu mitään ylimääräistä. Ei mitään vippaskonsteja. Laulaja-kitaristi Asger Mygind ei juttele kappaleiden väleissä kummoisia, ja hänen maltillinen karismansa puree silti. Volan valoshow ei ole kaikkein pelkistetyin, mutta se tuo mukaan kaivattua elävyyttä. Kukin bändin jäsen hoitaa tonttinsa hillityn energisellä ammattitaidolla, eikä virkamiesmäisyydestä ei ole tietoakaan. Vola antaa musiikkinsa puhua puolestaan, ja sille on hyvät perusteet.
Yo-talon-keikka vahvisti mielikuvaa siitä, mikä erottaa Volan monista kollegoistaan. Tanskalaisten juju on täysin simppeli, kun sen sanoo ääneen.
Oletteko valmiina? Tässä se tulee:
Volan salaisuus on se, että bändi kirjoittaa aivan helvetin hyviä biisejä.
Kuulostaa yksinkertaiselta? Tämä seikkahan on itsestään selvyys kaikille bändeille? Niinhän sitä luulisi. Mutta yllättävän moni progemetallia ja varsinkin djentille flirttailevaa sellaista säveltävä bändi unohtaa biisien säveltämisen.
Volan kappaleet voi kyllä halutessaan pirstoa moniin osiin ja hehkutella niitä kaikkia. Sen raskaimmat djent-riffit ovat todellakin törkeän ison kuuloisia ja itsessään pään räjäyttävää ääntä. Bändin rytmisyyden taustalta löytyy hyvä yhdistelmä vekkuleita tahtilajeja ja groovea. Vola osaa piilottaa näkyvälle paikalle versoilevia elektronisuuksia. Kappaleiden keskiössä on myös liikuttavia kertosäkeitä. Ja ne harmonisimmat melodiat ovat huumaavia.
Tätä kaikkea voi kuunnella monella tavalla. Vola ehkä koostuu useista kulmikkaista palasista, mutta se on tarttuvuudeltaan ihanan koukuttavaa. Siitä voi myös mennä nauttimaan kutkuttavana muusikkomusiikkina, ja nauttia joka instrumentin tasolla silkasta soitinpornosta, koska Volan jäsenet ovat todella lahjakkaita soittajia ja soittavat vieläpä täydellisesti yhteen. Vola tekee kuitenkin tällaisesta erottelusta turhaa. Volaa kuunnellessa ei edes ajattele, miten progea tai poppia se äärimmillään on. Volassa kaikki nämä puolet sulautuvat saumattomasti yhteen.
Ja tämä johtuu siitä, että Vola kirjoittaa aivan helvetin hyviä biisejä.
Olen toisinaan ollut jopa hieman turhautunut siitä, millaisia aineksia Meshuggah ja muut djent-pioneerit laskivat maailmalle vuosikymmeniä sitten. Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan Meshuggahia, ja myös monia muita pioneereja, mutta todella moni bändi poimi näiden esikuviensa soundista vain helpoimpia epäoleellisuuksia. Bändit lähtivät tekemään läpäisemättömän muurin paksuisia kulmikkaita riffejä, koska ne kuulostavat ensialkuun tajunnan räjäyttävän vaikuttavilta. Kikka on niin tehokas, että moni bändi on valitettavasti unohtanut säveltää biisejä sen ympärille. Moni on vieläpä yrittänyt saada djentin kuulostamaan mahdollisimman monimutkaiselta. Sitä, ihan kuten monimutkaisinta progeakin, on tietenkin pirun hauskaa soittaa, mutta kuulijalle sen voimakkaimman elementin yliviljely käy vanhaksi aika nopeasti, jos kaiken takana ei ole oikeasti hyviä biisejä. Tätä voisi verrata vaikkapa tehosteilla herkuttelevaan elokuvaan, joka on vain räjähdyksiä, isompia räjähdyksiä ja vielä isompia räjähdyksiä toisensa perään, eikä juonta ole mukana ollenkaan. Vola todellakin osaa kirjoittaa juonia. Kaikki bändit eivät osaa.
Onneksi jokaista sataa tyhjää djentiä soittavaa bändiä vastaan on olemassa yksi Vola. Bändi, joka saa suurimmatkin riffit kuulostamaan vielä raskaammilta, puhaltamalla niihin vetoavaa sielua ehtojen biisien muodossa.
Yo-talon keikalla Vola soitti jäätävällä ammattitaidolla upeita raskaita sävellyksiä, kuten 24 Light-Years, Straight Lines, These Black Claws, Smartfriend ja Inside Your Fur. Kappaleita, jotka kyllä kuulostavat alkuun jyrkiltä, mutta saavat esimerkiksi miehen takanani huutamaan joka kappaleen alkaessa seuralaisensa korvaan ”NYT tulee helvetin hyvä biisi! NYT lähtee!!!” Eikä Vola tarvitse edes metallia sävellyskynänsä terävyyttä vahvistamaan. Sen osoittivat heti keikan aloittava heleä We Are Thin Air ja semiakustisesti soitettu Enter. Vola voisi varmasti soittaa vaikka koko settinsä täysin akustisesti, koska raskaimpien sovituksien takana on…
Arvasitte oikein: Helvetin. Hyviä. Biisejä.
Ja luulenpa ettei Vola ole vielä edes kirjoittanut kaikkein parhaimpiaan. Kasassa on kolme levyä, ja tulossa voi olla vielä vaikka miten kunnianhimoisia rakennelmia, joiden keskiössä tulevat varmasti olevaan todella hyvät kappaleet.
Kuvagallerian kuvat otti Jere Häkkinen.
