Olen nähnyt 1000modsin kerran aiemmin elävänä, ja tuokin vuoden 2018 keikka tapahtui Helsingin Kuudes linja -klubilla. Meno oli jo tuolloin pätevää, mutta nyt liikuttiin vielä suuremman intensiteetin tasolla.
Kreikkalainen stonerin lipunkantaja on toiminut jo vuodesta 2006 lähtien, ja YouTube-videoiden perusteella yleisömäärät ainakin bändin kotimaassa alkavat olla jo kunnioitettavan suuruisia. Toisaalta keikka parinsadan hengen kalliolaisbaarissakin hoidettiin jälleen kunnioitettavalla työmiehen asenteella majesteetillisesti maaliin. 15 biisin setti vakuutti varmasti jokaisen paikalla olleen.
Iso tekijä 1000modsin keikkakokemuksen toimivuuteen on bändin kyky luoda esiintymiseensä draaman kaari. Alkuun Above 179 voimakkaat iskutukset – jumalat ovat laskeutuneet alas vuoreltaan. Perään Road to Burnin kaltaisia hypnoottisia ja toisteisen psykedeelisiä aavikkovaelluksia. Välillä kierrokset kasvavat rokkaaviksi yksittäisten kappaleidenkin sisällä, mutta sitten otetaan taas lentoa taitavasti alas.
Keikan puolivälin suhteellisen ripeätahtisesti rullaava Low oli tässäkin mielessä juuri oikealla paikalla. Yleisö liikehti jo paikoittain maaniseen tahtiin ja perään oli hyvä tykittää vielä astetta kipakampi Pearl.
Bändin viimeisimmän levyn, Youth Of Dissentin, soundit ovat ehkä irtiottoa kaikkein perinteisimmästä stonerin pörinästä, mutta livenä kaikkien neljän albumin kappaleet pyöräytetään yhdeksi massiivisesti murahtelevaksi kokonaisuudeksi. Kielisoitinten maukkaat taajuudet ja tyylitietoisuudessaankin upean oivaltavat riffit täydentyvät rumpali Labros G:n voimaperäisellä, mutta tarkalla paiskonnalla, jota on hauska seurata jo pelkkänä visuaalisena toimituksena.
Jos jostain haluaa nillittää, niin on todettava, etteivät kappaleiden paikoin hyvinkin viehkot laulumelodiat pääse aivan oikeuksiinsa live-olosuhteissa. Dani G:n vokaalit on miksattu lavalla varsin alas, eivätkä muut jäsenet myöskään osallistu taustalauluihin. Näin levyversioilla varsin usein kuultavat hienot laulutuplaukset jäävät puuttumaan.
Tämä on kuitenkin lopulta varsin pieni puute. Nytkin, kun keikkasuosikiksi muodostunut Super Van Vacation -debyyttilevyn (2011) Vidage ja saman albumin nimibiisi oli esitetty antaumuksella setin lopetukseksi, olo oli täydellistynyt ja toisaalta puhdistunut. Rock pelastaa sieluja.
Teksti: Toni Keränen, kuvat: Jussi Niemelä
