Nyt on epäuskoinen olo. Pudistelen päätäni hymyillen. Ei, kyllä tämä menee naurun puolelle. Mitä hittoa minä juuri todistin? No, tsiljoonannen Testament-keikan. Mutta millaisen! Havaintojeni mukaan setissä kuultiin kolme (3) biisiä, jotka eivät olleet 1980-luvulta. Kerrataanpa: siis KOLME biisiä, jotka EIVÄT OLLEET 1980-luvulta! Miettikääpä sitä.
The Bay Strikes Back -nimellä kulkeva kolmen kovan kiertue tuli rytinällä Helsinkiin ja Suomeen. San Franciscon Bay Area -thrashin legendanimet Death Angel, Exodus ja Testament olivat lyöttäytyneet yhteen ja astelivat The Circuksen lavalle näyttämään, miten sitä genren kehittäjien thrash metalia soitetaan.
Testament oli illan viimeinen esiintyjä, mutta tällä kertaa kaikki kolme ryhmää olivat pääesiintyjiä. Loppuunmyyty klubi otti illan avanneen, harvemmin Suomessa visiteeraavan Death Angelin heti ensi sekunnista erittäin lämpimästi vastaan. Ja Kuoloenkeli piti lämmöt päällä. Bändi veti napakat kahdeksan kappaletta, mutta mieluusti olisi kuullut enemmänkin, etenkin alkupään loisteliasta materiaalia.
Ainoa alkuperäisjäsen, kitaristi Rob Cavestany aloitti The Ultra-Violence-debyytin (1987) nimibiisiä ja muu bändi lähti mukaan. Ai että, mitä herkkua! Valitettavasti se oli vain karkin heiluttelua lapsen silmien edessä, ja pikku pätkän jälkeen lähti viimeisenä kuultu Thrown to the Wolves. Ihan mainio biisi sekin, mutta The Ultra-Violencen katkaiseminen heti alkuunsa on rikos ihmisyyttä vastaan. Onneksi tuli sentään Voracious Souls!
Erittäin kovan setin vetäneen Death Angelin jälkeen lauteilla löylytteli vuonna 1979 (kelatkaa: 1979!) aloitellut Exodus, joka jatkoi thrashin ilosanoman jakamista. Slayer-pestistään palannut kitaristi Gary Holt veti hirmusahalla, raivomoshauksella ja kaikkiaan kunnon heittäytymisellä.
Alku-Testamentissa, eli Legacyssakin laulanut Steve ”Zetro” Souza vaelteli lavalla rässiliivissään ja otti jatkuvasti yleisöä huomioon. Fabulous Disaster, Bonded by Blood, ehkä keikan kovin hitti The Toxic Waltz sekä viimeisenä repäisty Strike of the Beast – huh huh, mitä biisejä, ja kuinka ihanasti ne lähtivätkään!
Palataanpa Testamentiin. Oletin etukäteen, että Chuck Billy ja pojat on niin sanotusti niin nähty, ettei heillä ole tarjota minulle mitään perussettiä kummempaa. Olin vilkuillut kiertueen aiempien keikkojen biisivalikoimaa, ja ihan ok se oli, mutta ilmeisesti myrskyisä laivamatka Ruotsista Suomeen oli myllännyt vatsojen lisäksi myös settilistan: old school -tulitus oli tosiasia.
Eerie Inhabitants, The New Order, The Haunting, Raging Waters, Practise What You Preach, The Preacher, Over the Wall, Into the Pit, Disciples of the Watch…. jumalaare, nimittäin! Tästä kehkeytyi aivan puskista kenties paras koskaan näkemäni Testament-kokemus, kiitos eritoten kappalevalikoiman. Vanhan liiton Testament-faneja hemmoteltiin oikein toden teolla. Pitti rundasi, hiki lensi, ja thrash raikasi.
Koko ilta oli todellinen – Headbangers Ball -ohjelmaa lainatakseni – Triple Thrash Treat parhaasta päästä. No, entä soundit, yhteensoitto, ynnä muu detaljien kanssa näpertely? En tiedä, enkä välitä: nyt mentiin todellakin tunne edellä. Kun valtaisa määrä pioneeriukkoa vetää hyvällä fiiliksellä, ei sitä voi kuin ihailla ja digata satakybällä. Kaikki yhtyeet toimittivat täyttä laatua, ja Suomen mustassa talvessa kärvistelevät fanit saivat kokea Kalifornian 80-lukulaisen rässituulahduksen, joka puhalsi voimalla, mutta lämpimästi.