Babymetal on markkinamiehen unelma. Yhtyeen keikan yhteydessäkin korostuvat sellaiset heavy metal -kulttuurissa kirosanoina pidetyt termit kuin brändi, kohdemarkkinointi, suunnitelmallisuus ja koreografia. Key Kobayashin eli tuottaja Kobametalin muodostamaa Babymetalia ei voi perinteisessä mielessä sanoa bändiksi, vaan se on tuote. Ja tuotteena se on hyvä, sen osoitti joukkion ensimmäinen Suomen-keikkakin.
Jossain muinaisessa Stone-haastattelussa Janne Joutsenniemi kertoili yhtyeen synkronoidun oloisesta moshaamisesta suunnilleen sanoin ”ei me todellakaan suunnitella ennen keikkaa, että sinä menet siinä biisissä siihen kohtaan lavaa ja heilutat päätä”. No, Babymetalin kohdalla tällaista suunnittelua tehdään roppakaupalla. Iso osa esiintymisen tenhosta perustuu päälaulaja Su-metalin eli Suzuka Nakamoton ja häntä tukevan laulaja-tanssijakaksikon tarkoin koreografisoituun liikehdintään.
Tuotemaisuutta alleviivaa sekin, että Yuimetalin eli Yui Mizuno poistuttua kokoonpanosta vuonna 2018 hänen tilalleen ei ole otettu vakituista jäsentä, vaan Su-metalia ja Moametalia eli Moa Kikuchia täydentää lavalla keikasta toiseen vaihtuva tanssija. Näitä vaihtuvia tanssijoita on kolme ja trion nimi on Avengers. Bändin soittajat ovat puolestaan selkeästi taustamiehiä, vaikka äärimmäisen tiukasti Kami Bandiksi kutsuttu ryhmä nytkin hoiti osuutensa.
Kaikesta hionnasta huolimatta Babymetal-kolmikon kasvoilta loisti aito ilo esiintymisestä. Ja ilo tuntui varsinkin yleisön keskellä. Aluksi tosin tuntui, että Kulttuuritalolle oli tultu enemmänkin ihmettelemään Japanin-ihmeitä, eikä sali varsinaisesti räjähtänyt, kun avausbiisi Da Da Dance pamahti soimaan. Tarvittiin kolmosbiisi Pa Pa Ya!!, jotta tunnelma vapautui ja kunnon bileet alkoivat.
Eniten yleisöä hyppyyttivät musiikkivideoilta tutuksi tulleet Gimme Chocolate!! -kappaleen ja Karaten kaltaiset hitit. Yllättäen myös Sabaton-laulaja Joakim Brodénin laulua sisältävä Oh! Majinai muodostui yhdeksi kohokohdaksi, vaikka eurofolk-vaikutteinen kappale levyllä juuri innostakaan. Videotauluille ajettiin viisaasti Brodénin kuvaa koko kappaleen ajan ja se tuntui tehoavan yleisöön. Mukana ollut kuvaaja teki hyvän havainnon: yleisössä on runsaasti rokkipoliisin näköisiä isoja korstoja, mutta kun hentoinen japanilaisnainen komentaa tanssimaan, niin silloin tanssitaan.
Hyvä tuote ei saa koskaan tylsistyttää ja sekin puoli oli tässä showssa otettu huomioon. Välispiikkejä ei harrasteta ja kappaleita tuli yhteensä 12 kappaletta. Keikka kestikin aika tasan tarkkaan tunnin. Yleisö jätettiin nälkäiseksi ja todennäköistä on, että ensi Suomen-keikalla paikalla on sekä valtaosa nyt mukana olleista että aimo määrä uusia uteliaita.
Kuvat keikalta ovat artistiorganisaation hyväksyttävänä.