Tuska 2016: Infernon viimeiset kahdeksan sanaa

Behemoth, Tuska 2016. Kuva: Markus Laakso.

Vuoden 2016 Tuska on ohi. Kuka voitti? Kuka hävisi? Kuka oli hellyttävä altavastaaja? Mihin katosi Diablon Aatu?

Infernon Jaakko Silvast kiersi festaria tivaamassa artisteilta minihaastiksia, joissa muusikot joutuivat kertomaan mielleyhtymänsä kymmeneen painavaan sanaan. Jatketaan siis festarin loppuraporttia samalla linjalla.

Infernon tiimi pistää koko Tuskan pakettiin kahdeksan kohdan definitiivisella listalla. Toimittajista työhommissa olivat Aki Nuopponen, Jaakko Silvast & Salla Harjula.

Kovin keikka 

Primordial, Tuska 2016. Kuva: Markus Laakso.
Primordial, Tuska 2016. Kuva: Markus Laakso.

Tuskan jokaiselle päivälle mahtui se yksi kaikkien muiden yläpuolelle noussut orkesteri. Perjantaina Behemoth pääsi yllättämään käsittämättömällä live-intensiteetillään, lauantaina Primordial teki saman aivan omalla tavallaan ja vain tovi sitten uudella albumillaan pienen pettymyksen aiheuttanut Gojira vei päivän parhaan bändin palkinnon ihan Katatonian nenän edestä.

Jo nämä kolme keikkaa olisivat tehneet tämän vuoden Tuskasta osallistumisen arvoisen, ja kun päälle ryöpyteltiin vielä kourallinen muita hyviä keikkoja, oli hyvä festari taattu.

– Aki

Monta kokonaista keikkaa ei tullut työvelvoitteiden takia nähtyä, mutta perjantain pääesiintyjä Avantasia huikeine laulajineen lunasti odotukset, vaikka yleisöä oli keikan aikana paikalla harmittavan vähän. Myös lauantain Thunderstone telttalavalla oli oma mainio itsensä, samoin perjantaina sisälavan Beast in Black.

– Jaakko

Behemoth. Ei mitään kilpailua. Kuitenkin, koska ehdin itse jo runoilla tästä hengellisestä kokemuksesta perjantain päiväkoosteessa, annetaan Akin vallata intoiluoikeus bändistä parissakin kohtaa tätä listaa.

Kovin keikkapäivä oli sunnuntai kaikin puolin. Sieltä voi helposti nostaa useamman kruununjalokiven tälle viikonlopulle. Gojira vyörytti odotetun tehokkaasti ja sai unohtamaan kaiken krapulantapaisen. Hatebreed veti aivan valloittavan keikan vesisateessa, jonka ankeus tuntui vain vahvistavan yleisön ja bändin lämmintä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Erehdyin missaamaan Nervosan keikasta suurimman osan, mutta naisten hyökkäys tuuppasi jauhot suuhun jo parilla biisillä. Hieno päivä.

– Salla

Kitkerin pettymys 

Tuska_pe_8_avantasia_4
Avantasia, Tuska 2016. Kuva: Markus Laakso.

Koko festarin toiseksi odotetuin keikka allekirjoittaneelle oli Avantasia. Ennakkokäsitykseni oli, että nyt saadaan kokea sellainen usean laulajan rockshow, josta monet isommatkin bändit voisivat vain haaveilla. Valitettavasti live-Avantasia vain vahvisti yleistä käsitystä bändin nykykunnosta. Eihän näitä tylsiä ja laiskanpulskeita hard rock -kaatopaikkoja kuuntelisi kukaan ilman tällaista laulajakaartia.

Kun keikan laulajakaartikin tuntui olevan, jopa ilman teknisiä ongelmia, peräisin  yläasteen tai korkeintaan lukion kevätjuhlien esiintymislavalta, ei ole lainkaan ihme, miksi bändi keräsi pienimmän yleisön kaikista Tuskan pääesiintyjistä. Musiikki ei puhunut puolestaan.

– Aki

Jälleen kerran: virvokkeiden hinta, johon näyttää tulevan juomasta riippumatta  joka vuosi euron korotus. Kipuraja ylittyi jo muutama vuosi sitten.

– Jaakko

Jos sunnuntain bändit noin muuten kipinöivät omalla kohdallani erityisen kirkkaasti, täytyy sanoa, että saman päivän Katatonia hämärsi tunnelmaa hieman. Ei keikka sinänsä pohjanoteeraus ollut, mutta kun olin odottanut sitä enemmän kuin montaa monituista muuta. Katatonia soitti ja lauloi ihan hyvin, mutta mielestäni bändistä paistaa aina livenä läpi omahyväinen tietous siitä, että heillä on lupa vetää ihan millä tehoilla vain ja lojaalein fanijoukko nielee sen kakomatta, joka kerta.

– Salla

Metallisin hetki

Behemoth, Tuska 2016. Kuva: Mikko Pylkkö.
Behemoth, Tuska 2016. Kuva: Mikko Pylkkö.

Jos puhutaan Tuskan metallisimmasta hetkestä, siitä huolen piti Behemoth. Ja koko keikan ajoitus. Ja koko keikan ympärillä vallinnut tunnelma. Behemothin messuaminen osui täydelliseen kohtaan Tuska-perjantaita. Kun vielä ihmettelimme keikkaa punaviinilasit kädessä, tunnelma oli vähintään nyrjähtänyt ja sopi paremmin kuin hyvin Behemothin musiikkiin, joka sekin on ollut jo vuosia vähintään nyrjähtänyttä. Keikka, jonka aikana keskittyi elämään hetkessä!

– Aki

Tsjuderin keikka lauantaina telttalavalla. Vaikka genre ei ole ominta aluettani, norjalainen black metal viilentää skeptisimmänkin festarikävijän helteisenä kesäpäivänä 6–0.

– Jaakko

Istun remuisan äijäporukan kanssa Black Dining -festariravintolan tyylikkäässä pöydässä. Hirmuisen kaunis vieressä istuva nainen esittelee itsensä kertomalla olevansa vajaa viisikymppinen. Ei muuten olisi uskonut. Nainen jatkaa juttua lyömällä vetoa, että kukaan pöydässä ei satavarmana ole ostanut tänään samaa festarivarustetta kuin hän. Nainen kaivaa laukustaan hehkuvan pinkin dildon. Nainen voittaa vedon.

– Salla

Epämetallisin hetki

Kvelertak, Tuska 2016. Kuva: Markus Laakso.
Kvelertak, Tuska 2016. Kuva: Markus Laakso.

Metallifestarien yleisö on tullut tunnetuksi hyvästä hengestään, joten todettakoon tavallaan aihetta sivuten, että koko festarin epämetallisin hetki koettiin Tuska Libre -alueelta löydetyn saunan läheisyydessä lauantaina.

Paikalle saapui ainakin yksi poliisipartio, ja syykin tuli lopulta selväksi sosiaalisessa mediassa: ilmeisesti joltakin saunojalta oli varastettu lompakkoja, puhelimia ja narikkalappuja myöten koko festareilla mukana ollut maallinen omaisuus. Jopa narikasta oli käännetty kaikki tavarat. Varkauden takia tämä itselleni nimettömänä pysynyt festaroitsija vietti puoli päivää kylpytakissa odottelemassa, josko tavarat vielä löytyisivät.

Kuka tahansa ne veikin: pysy ikuisesti poissa Tuskasta.

– Aki

Jalkapallon EM-kisojen Saksa–Italia-puolivälieräottelun seuraaminen hetki ennen Ghostin keikkaa toisen anniskelualueen takaosan drinkkibaarin isolta screeniltä.

– Jaakko

Kvelertakin halju ja laimea ja suolaton ja mausteeton veto telttalavalla. Mikä siinä bändissä niin ihmisiä villitsee? Miksi niiden simppelit, eivät edes erityisen tarttuvat riffit tarvitsevat kolme kitaraa? Onko rockin ja black metalin yhdistelmä muka jotenkin uniikki keksintö? Mikä on, kun lavalla riehutaan ja silti ei kosketa missään sielujen perukoilla?

– Salla

Arvaamattomin yllätys

Diablo, Tuska 2016. Kuva: Markus Laakso.
Diablo, Tuska 2016. Kuva: Markus Laakso.

En törmännyt Infernon toimituskunnan skribenttiin, festarilla soittaneen Diablo-yhtyeen basistiin Aadolf Virtaseen kertaakaan viikonlopun aikana.

– Jaakko

Aatu tosiaan täysin tapojensa vastaisesti loisti festarikekkuloinneista poissaolollaan. Minua homma ei kuitenkaan jäänyt kaivelemaan aivan yhtä paljon kuin Jaakkoa. Oman festarini ehdoton ennakko-odotusten nyrjäyttäjä oli Circlen keikka. Aikaisin lauantain iltapäivässä, täysin selvin päin, en odottanut nauttivani bändin huuruilusta lainkaan niin paljon kuin lopulta tapahtui. Koko Circlen porukka tietää olevansa avaruusolioita lavalla, olivat he sitten millä lavalla hyvänsä, ja ottavat siitä kaiken irti. Ei sitä voi olla ihailematta.

– Salla

Mieleenpainuvin ilmestys kansalaisten keskuudessa

Tuska-alueella tuli todistettua tänä vuonna vaaleanpunaisia karhuasuja, jos jonkinlaisia goottipukuja ja sellaisia asukokonaisuuksia, joiden kohdalla ensimmäinen ajatus oli: mitenköhän se bajamajassa vierailu onnistuu vai onnistuuko se ollenkaan?

Festarikansan asukokonaisuuksien kannalta parasta aikaa oli kuitenkin lauantai. Kiitos Ghostin. Bändin, josta en välitä tippaakaan. Ghostin visuaalinen anti piti huolen siitä, että alueella nähtiin jos jonkinlaista nunnaa, kummitusta ja mustavalkoisiin maskeihin pukeutunutta ilmestystä.

– Aki

Yllä oleva kuva ja Aki sanoivat tästä kaiken sanottavan. Ihan mahtavaa.

– Salla

Maittavin ruoka/juoma

Erittäin suurena erikoisoluiden ystävänä voisin aina valittaa festarin kuin festarin juomatarjonnasta, mutta… Kun oikeat realiteetit otetaan haltuun, voiko kukaan väittää, että Tuskan kaltainen festari voisi yltää juuri parempaan? Juomapuolelta sai olutta, vähän erikoisempaakin sellaista, viiniä, drinkkejä, samppanjaa, viskiä ja varmasti vielä jotain sellaistakin, mitä ei tullut edes kokeiltua. Samaa voi sanoa ruoasta.

Tuskan toimitusjohtaja Eeka Mäkynen lupaili jo etukäteen Infernon haastattelussa, että Tuska tarjoilee ”jokaiselle jotakin”. Tässä taktiikassa on aina se uhka, että festari ei tarjoa lopulta tarpeeksi mitään kenellekään. Tuskan tapauksessa tilanne ei ollut tämä. Sieltä löytyi oikea juoma ja ruoka joka hetkeen. Unohtamatta Alepa-rekkaa, joka tarjoili syöminkien päälle vielä komeita corpse-kasvomaalauksia.

– Aki

Anniskelualueen drinkkibaarin kirpeänraikas Swallow the Sun -juoma.

– Jaakko

Black Diningin kertakaikkiaan odottamattoman maukas anguspihvi, jonka saatoin pilata marinoimalla sen jallulla.

– Salla

Festarikokemus

Tuskan suurin yllätys oli se, että ehkäpä ensimmäistä kertaa koko tapahtuman Suvilahti-aikana siellä oikeasti viihtyi. Viime vuosi liippasi jo läheltä, tämä vuosi osui lähelle napakymppiä. Eihän alue vieläkään ole mikään piknikpuisto eikä nurmikkojen peittämää idylliä. Mutta kun esiintyjät ovat tätä luokkaa, kun tapahtuma sijaitsee Helsingin keskustan tuntumassa, kun mukana on niin monta lavaa, ettei kaikilla edes ehdi todistaa keikkoja viikonlopun aikana ja kun järjestelyt toimivat loistavasti, en ainakaan itse haikaile Kaisaniemen-aikojen perään.

Veikkaan, että kaikki eivät jaa näkemystäni, mutta omissa silmissäni tässä oli tunnelmaltaan se kovin Tuska koko Suvilahden aikakaudella. Vaikka mukaan laskettaisiin Kaisaniemenkin vastaavat, saattaisi Suvilahden Tuska vuosimallia 2016 viedä kokonaisuudellaan voiton jopa näistä muistojen kultaamista ajoista.

– Aki

Suvilahden asfalttikenttään alkaa pikkuhiljaa tottua ja siellä viihtyy vuosi vuodelta paremmin. Ruokavalikoimaa olisi saanut olla hiukan enemmän, mutta hyvä näin.

Järjestelyt olivat festareilla töitä tekevän näkökulmasta oikein hyvät. Erityinen kädenpuristus tapahtuman järjestyksenvalvontahenkilökunnalle, joiden asenne ainakin työtä tekeviä kohtaan oli asiallisen ja ystävällisen rento vailla jonnen joutavia pikkuniuhotuksia. Loppuunmyytynä lauantaina tosin alkoi jo väenpaljous tietyssä kohdin ahdistaa, mutta muutenhan kaikki sujui jälleen kerran mallikkaasti. Ensi vuotta odotellessa!

– Jaakko

Akin ja Jaakon vuolaisiin kehuihin en kehtaisi pistää montaa risteävää sanaa. Festarialue oli fiksusti ja kekseliäästi suunniteltu ja järjestelyt kaikkineen sujuvammat kuin monella kilpailevalla kotimaan festarilla.

Sen verran uskaltaudun kuitenkin vastarannankiiskeksi, että parhaasta mahdollisesta arvosanasta on pakko miinustaa yksi huomattava ärsytyksen aihe: telttalava. Parikin ennalta suuresti odottamaani keikkaa jäivät kokemukseltaan puolitiehen, koska teltta oli aivan liian täynnä bändin kaliiberille ja yleisölle, eikä tällainen keskimittainen naisenmuotoinen nähnyt lavaa tai edes screenejä kunnolla sitten mistään. Lisäksi teltan soundit olisivat useammalla keikalla voineet olla hitusen paremmat.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin mainio festari, mainio viikonloppu.

– Salla