Ensivaikutelmat Tuska-perjantaista inspiroivat Infernon toimitusta vuoropuheluun päivän mieleenpainuvimmista hetkistä.
Pehmeitä juttelevat Tami Hintikka ja Tomi Pohto sekä Aki Nuopponen ja Salla Harjula. Näyttävät kuvat Mikko Pylköltä.
Tami & Tomi:
Dead Cross – Mike Patton
- Dead Cross
Tomi: Luulisi, että siinä vaiheessa kun päivä oli saatu kunnolla käyntiin ja legendaa lauteille, olisi festivaalikansan menokin asiaan kuuluvan irtonainen. Mutta ei, Mike Pattonin kipparoima ja Dave Lombardon moukaroima möykkäpunkryhmä Dead Cross mekasti kädet taskuissa bostailevalle yleisölle. Vasta Pattonin oivallus nostaa satunnainen katsoja lauteille räyhäämään herätteli porukkaa ja keikan lopuksi saatiin jo pientä huutomyrskyäkin aikaiseksi.
Tami: Oli todellakin yllättävää nähdä yleisön etäisen kohtelias vaisuus. Eihän Dead Crossin musiikki ole tietenkään mitään koko kansan humppaa, mutta silti. Lavalla kuitenkin Patton ja Lombardo, eli legendaarisuuden yhteenlaskettu määrä oli melkoinen. Kuten, Tomi, totesitkin, loppua kohden tuulen hyydyttämä yleisö alkoi osoittaa lämpenemisen merkkejä.
- Tribulation
Tomi: Tuska-perjantaita käynnistetiin epävakaissa merkeissä, muutoinkin kuin alati vaihtuvan sään muodossa. Ruotsin meikkipartio Tribulation keräsi Helsinki Stagelle mainiosti porukkaa ja yhtye toimitti dark metaliaan tunteella eläytyen. Kitarakuvioiden pikkunyanssit hävisivät valitettavasti valtavaan meluvalliin, eikä keikan aikana telttaan ujeltanut sivutuuli varsinaisesti auttanut audiokokemusta. Yleisöstä välittyi lähinnä kiinnostuneen odottava tunnelma, vai mitä tuumii kollega Tami?
Tami: Tuumailen, että asia oli näin. Levyllä vangitsevat koukut ja kerrokset eivät valitettavasti päässeet livenä oikeuksiinsa. Tribu on näyttävä bändi, ja lavaolemuksensa oli kaikkensa antava. Selkeämmillä soundeilla ja klubiolosuhteissa homma olisi todennäköisesti 5/5-tasoa, nyt jäi hieman vaisu vaikutelma.
Aki & Salla:
Body Count – Ice-T
- Body Count
Aki: Body Count soitti koko Tuska-perjantain läsnäolevimman keikan, bändin suuresta koosta huolimatta. Kun Ice-T kehottaa eturiviä lopettamaan koulukiusaamisen tai painumaan helvettiin, koulukiusaaminen lopetetaan ja vaikka helvettiinkin painutaan. Body Count soitti ehkä Tuskassa tämänhetkisen kiertueensa päätöskeikan, mutta intensiteetti ja fiilis oli peräisin bändin ensimmäiseltä keikalta 90-luvun alkuhämäristä. Tätä keikkaa muistellaan vielä seuraavilla vuosikymmenilläkin!
Salla: Kaikki mitä Aki sanoo vakuuttavuudesta, on Body Countin ja etenkin sen johtohahmon Ice-T:n kohdalla kyllä totta. Oma keikkakokemukseni kuitenkin jäi hippasen verran matalemmalle tasolle kuin huikeissa ennakko-odotustärinöissäni olisin kuvitellut. Bändin viimevuotinen Bloodlust oli vuoden tiukimpia levyjä ihan heittämällä, mutta jotenkin livenä kokeneiden äijien jyräys jäi liikaa turhien pulinoiden ja uhoamisen vesittämäksi. Ei keikka huono ollut – se oli hyvä – mutta odotin itse jotain vielä räjähtävämpää.
- Leprous
Aki: Leprousin keikalla kävi selväksi vanha kunnon festarisääntö: yleisöä oli keikan alussa vähän, mutta kun bändi soitti timanttisinta mahdollista progemetallia ja eli lavalla kuin viimeistä päivää, löysi yhä useampi Tuska-kävijä tiensä lavan eteen keikan edetessä. Leprousin rujonkaunis ilmaisu puhutteli jopa ihmisiä, jotka eivät tavallisesti tämän sortin metallia kuuntele. Eikä ihme, läsnäolo lavalla oli käsin kosketeltavissa.
Salla: Tähän en voi muuta kuin kompata täysillä. Leprousin rytmihäiriöinen sompailu progemetallin kauneimmalla laidalla epäilyttää ja ärsyttää monia, etenkin levyllä. Livenä bändi kuitenkin vetää joka ikinen kerta niin pieteetillä, niin intensiivisesti, niin taitavasti, että vastahakoisemmatkin paikalle osuneet jähmettyvät paikalleen pelkästä hypnotisoidusta kunnioituksesta.
Mikon nostot:
Baest
Arch Enemy – Alyssa White-Gluz
Meshuggah
***
Minikoosteita ja minihaastiksia on tiedossa joka päivä tästä lähin! Seuraa myös Infernon reaaliaikaista Tuska-seurantaa Instassa, Twitterissä tai suoraan sivuiltamme.
