Kantele ei ole kummajaissoitin metallimusiikissakaan, mutta Tevana3:n Mieron tiellä -debyyttialbumilla (2011) se korvasi ensimmäistä kertaa kitaran kokonaan. Pioneerityö jatkui myöhemmin kakkoslevyllä Peräpohjolan takana (2016), joka julkaistiin c-kasettina kunnioituksesta formaattia kohtaan.
– Olemme sitä polvea, joka on kopsannut lapsena levyjä vinyyliltä ja cd:ltä kasetille. Halusin myös näyttää, että kyllä se kasetti myy vielä 2010-luvullakin. Ja niinhän siinä kävi, että levy ilmestyi samoihin aikoihin, kun Jenkkilästä alkoi kantautua uutisia, että c-kasetti on tekemässä paluuta. Edelläkävijöitä oltiin tässäkin peliliikkeessä! sähkökanneltaja Juha Jyrkäs kertoo.
Vuonna 1997 laulajana VMMA-yhtyeessä aloittanut Jyrkäs kiinnostui 2000-luvun alussa folk metalista ja kansanmusiikista, jolloin myös kantele tuli mukaan kuvioihin. Jyrkäs teki vuonna 2007 kokeiluja sähköisen ja särötetyn soittimen kanssa silloisen bändinsä Poropetsan levyllä.
– Ensimmäisen sähkökanteleeni ostin 2010, ja siitä pitäen tämä onkin ollut sitten matkaa kohti uusia musiikillisia sfäärejä. Sai se akustinen rimputtelu jäädä, kun monitahoisemmat ja raskaammat soundit tulivat kehiin! Sähkökantele on monisyinen soitin efekteineen ja säröineen, ja näkisin sen taipuvan tyylillisesti ihan samaan kuin kitarakin.
Sähkökanteleen ympärille perustettiin Tevana3, jossa vaikuttavat Jyrkkään lisäksi basisti Aslak Tolonen ja rumpali Janne Väätäinen. Bändin selvimmät vaikutteet tulevat Celtic Frostin, Darkthronen, Burzumin, Mana Manan ja KISSin kaltaisilta nimiltä. Lopullinen päätös tyylistä jääköön kuitenkin kuulijalle.
– Genremääritelmät ovat enemmän sellaisia ahdasmielisten genrepuristien pelleilyjä. Ollaan kehitelty promootiota varten sellainen nimihirviö kuin ”pakanallinen melodinen extreme metal”. Se on ehkä lähinnä sitä, mitä me ollaan. Toisaalta voimme yhtä hyvin olla ihan vain sähkökanteleella soitettua metallia. Ainakin olemme todistaneet, että kanteleella voi soittaa muutakin kuin pelkkää kansanmusiikkia.
Kansanrunoudesta, itämerensuomalaisesta muinaisuskosta ja suomalais-ugrilaisesta samanismista ammentavaa metallia viedään myös ulkomaille: SoundAge Productions, yksi Venäjän vanhimmista metallilevy-yhtiöistä, julkaisi toukokuussa yhtyeen levyt uudelleen maailmanlaajuiseen levitykseen.
– Yhtiö oli julkaissut rumpalimme omien bändien matskua ja lähestyi sitten meitä. Olisimme saaneet lisenssidiilin jo viime vuonna, mutta asiasta neuvoteltiin ensin, sillä halusin Peräpohjolan takana -julkaisun pois alta. Nyt kun rajoitettu kasettipainos saatiin myytyä loppuun, oli tullut seuraavan iskun aika: julkaista Peräpohjolan takana tällä kertaa cd-versiona ja Mieron tiellä kolmella bonuskappaleella ryyditettynä.
Tevana3 ei ole toistaiseksi heittänyt ainoatakaan keikkaa, eikä tilanne tule muuttumaan, vaikka levyt nyt leviävätkin ulkomaille.
– Olemme studiobändi käytännön syistä: minä majailen Helsingissä, Aslak asuu tällä hetkellä Yhdysvalloissa ja Janne Imatralla. Lisäksi meistä jokaisella on niin monta rautaa tulessa, ettei aikaa vain yksinkertaisesti ole. Onhan se Darkthronekin kova bändi, vaikkei keikkaile, kirjailijana ja kalevalamitan opettamisessakin ansioitunut Jyrkäs toteaa.
Hän jatkaa, että yhtye pitää nyt taukoa ja punoo uusia juonia. Kolmas levy on jo ajatuksissa, mutta Jyrkäs haluaa ensin tehdä oman soololevyn, jonka myötä on tarkoitus keikkaillakin. Lisää sähkökanteleella tehtyä metallimusiikkia on joka tapauksessa tulossa.
Mistä yhtyeen nimi tulee?
– Tevana on vanhaa suomea ja synonyymi hirvelle. Taisi osua kansanrunosta kivasti silmään. Perässä on numero, koska samanniminen saksalainen jazzbändi on jo olemassa. Meitä on kolme soittajaa, ja numeroon liittyy paljon merkityksiä eri mytologioissa.
Julkaistu aiemmin Infernossa 6/2017.