Äänititte uusiksi yhdeksäntoista kappaletta vanhoilta albumeiltanne. Millaista oli soittaa näitä biisejä studiossa pitkän tauon jälkeen?
– Se oli aivan loistavaa! kitaristi-laulaja Piet Sielck huudahtaa.
– Musiikki on minulle niin henkilökohtainen juttu, että näiden kappaleiden parissa työskenteleminen oli kuin matka läpi oman historiani. Kaikki yksittäiset tunteet ja erilaiset mielentilat puskivat päälle todella vahvoina. Palasin niihin hetkiin, kun kirjoitin kutakin kappaletta.
Oliko Reforged – Riding on Firelle versioitavien kappaleiden valitseminen hankalaa? Repertuaaria kun löytyisi useammankin kokoelman verran.
– Se oli itse asiassa todella hankalaa. Aloitimme homman suunnittelun siten, että listasimme ne pakolliset klassikot, joiden on yksinkertaisesti oltava mukana, ja pelkästään tämä listaus täytti yli puolet levystä, hah hah.
– Halusimme kuitenkin pistää mukaan myös hieman tuntemattomampia mutta yhtä lailla loistavia kappaleita, kuten Prisoner of the Voidin. Joka tapauksessa jouduimme jättämään pois monia hyviä biisejä. Starborn on näistä mainio esimerkki. Se jäi pois Riding on Firen ja Titans of Our Timen tieltä, mutta ehkäpä nauhoitamme kokoelmalle vielä toisenkin osan, jos tämä ensimmäinen kiinnostaa kuulijoita.
Olette aikuisia miehiä ja musiikkinne on hyvin nopeaa ja energistä. Käykö tällaisen kaman soittaminen livenä jo voimille?
– Haha, ei mitenkään liikaa. Esimerkiksi uusi rumpalimme Patrick Klose on soittonopeuden suhteen juuri parhaassa iässä! Ja onhan kaiken tykityksen vastapainona paljon keskitempoisiakin kappaleita – kuuntelehan vaikka Heavy Metal Never Dies, Eye to Eye, Hall of the Heroes tai Warrior, jotka ovat aika hitaita ja groovaavia biisejä. Itse olen lopettanut tupakoinnin kokonaan, joten ääneni vain paranee vuosi vuodelta!
Vuonna 1996 käynnistetty Iron Savior on ollut todella aktiivinen ja luova bändi, ja etenkin tämän vuosikymmenen aikana on pukannut tavaraa kovalla tahdilla. Mikä on luovuutenne salaisuus?
– Eipä tuossa ole mitään sen kummempaa salaisuutta. Mielestäni on tärkeintä, ettei kiirehdi liikaa ja muistaa olla itselleen täysin rehellinen biisien laadun suhteen. Pyrin tekemään aina parhaan mahdollisen levyn parhailla mahdollisilla sävellyksillä. Jos jokin juttu ei yllä tälle tasolle, en jää panttaamaan sitä, vaan heitän aihion kylmästi roskikseen.
– Mikäli näissä hävitetyissä kappaleissa on kuitenkin jotain hyviä juttuja, ne jäävät pyörimään päähäni ja ilmestyvät joskus myöhemmin jonkin toisen biisin osina tai kokonaan omana uutena kappaleenaan.
Mikäli sinun pitäisi esitellä yhdellä kappaleella koko Iron Saviorin syvin olemus, minkä teoksen valitsisit?
– The Saviorin. Se on yksinkertaisesti ehkä paras kirjoittamani kappale.
Julkaistu Infernossa 11/2017.