Äärimmäisen demokraattinen progemetalliyhtye – haastattelussa kotimainen Oddland

Kotimainen Oddland kuvailee kakkoslevynsä syntyprosessia ”pään seinään hakkaamiseksi”. Tuloksena on kuitenkin edeltäjäänsä kypsempi ja syvällisempi albumi.

Oddlandin vuosia jatkunut uurastus progressiivisen rockin ja metallin parissa palkittiin kuluvan vuosikymmenen alussa, jolloin bändi sai osakseen runsaasti huomiota ja tunnustusta. Century Media julkaisi vuonna 2012 yhtyeen The Treachery of Senses -debyyttilevyn, joka nostettiin Infernon toimituksessakin vuoden kovimpien kotimaisten albumien joukkoon. Oddland myös keikkaili ahkerasti niin kotimaan kamaralla kuin ulkomailla.

Viimeiset pari vuotta Oddland-leirissä on kuitenkin ollut melko hiljaista. Hiljaisuus rikkoutuu 9. syyskuuta, kun yhtyeen toinen albumi Origin näkee päivänvalon. Julkaisijana on New Jerseyssä päämajaansa pitävä Sensory Records.

Pöydän ääressä istuva kolmikko Sakari Ojanen (laulu, kitara), Joni Palmroth (basso) ja Ville Viitanen (rummut) vaikuttaa selvästi huojentuneelta. Pian pitkän ja raskaan prosessin hedelmät ovat kypsyneet ja muusikot pääsevät hypistelemään levyä.

– Levyn kanssa on hakattu päätä seinään urakalla ja se on vaatinut paljon odottelua. Pikkuhiljaa tässä alkaa fiilikset taas nousta, ja nyt sitä vain odottaa, että levy ihan oikeasti tulee ulos, Palmroth huokaisee.

Syy verkkaiseen julkaisutahtiin löytyy bändin tavasta rakentaa musiikkiaan demokraattisesti ja pitkään kypsytellen. Eikä bändi selvinnyt urakasta ilman muutamia ulkomusiikillisia muuttujiakaan.

– Masteri on ollut valmiina nyt puolisen vuotta, ja aluksi julkaisua kaavailtiinkin keväälle. Sitten lähdimme etsimään taiteilijaa tekemään levylle kansitaidetta ja bongasimme tämän egyptiläisen kaverin, Mohammed Essamin. Kaveri sitten innostuikin musasta niin paljon, että halusi kuvittaa jokaisen kappaleen erikseen, basisti kertoo.

– Tämä oli kyllä onnekas sattuma, sillä muuten levy olisi ollut visuaalisesti hyvin pelkistetty. Kansikuva ja ehkä yksi bändivalokuva, ei muuta. Saavatpahan levyn ostavat vähän enemmän vastinetta rahoilleen. Samalla levyn julkaisuaikataulu pomppasi tosiaan syksyyn.

Kaunis mutta hidas tapa toimia

Debyyttiä seuraavista kahdesta albumista puhutaan usein ”vaikeina” levyinä, kun biisejä ja albumia aletaan rakentaa tuorein sävelin. Oddland ei koe Originin osuvan tämän klassisen määritelmän alle, eikä sen rakentaminen poikennut juurikaan debyytin synnyttämisestä.

– Laskin ennen The Treachery of Sensesiä, että bändillä on 36 biisiä demotettuna tai soittokunnossa. Meillä vaihtui tyyli progressiivisesta rockista enemmän metallin suuntaan kuitenkin siinä vaiheessa ja eka levy tehtiin täysin puhtaalta pöydältä, Palmroth kertaa.

– Ehkä aika kultaa muistot, mutta kenties eka levy syntyi hieman helpommin. Mutta jos meiltä tulee ikinä kolmas levy, luulen että se on ihan yhtä vaikea kuin kaksi edellistäkin.

– Meidän kohdalla se vaikeus tulee lähinnä siitä, että saadaan biiseissä aikaan kompromissi, joka tyydyttää kaikkia. Olemme hyvin demokraattinen bändi siinä suhteessa, Ojanen toteaa.

– Usein bändit tekevät biisejä niin, että joku säveltää ja sitten niitä vedetään lähes sellaisenaan. Meillä jokainen osallistuu vahvasti tekemiseen, ja se kuuluu lopputuloksessa. Ei meistä kukaan yksinään saisi aikaan tältä kuulostavaa musaa. Se on työtapana ja ajatuksena kaunis, mutta sen vuoksi biisien tekemisessä meneekin sitten kolme vuotta.

Kakkoslevyn kappaleista lähdettiin tekemään debyyttiä yhtenäisempiä ja vähemmän riffipainotteisia. Levyn kokonaisuus on siis mietitympi. Rytmisyys ja melodiapainotteisuus ovat säilyneet, mutta debyytin äkkivääryyttä on karsittu. Progemetallille tyypillinen soittotaituruuden esittely ja kikkailu on hienovaraisempaa. Origin esittelee maalailevamman ja raskaamman Oddlandin, eikä se aukea yhdellä kuuntelulla.

– Raskauteen vaikuttanee kuusikielisten kitaroiden vaihto seiskakielisiin ja vireen laskeminen. Myös tempot ovat laskeneet debyytistä, Viitanen analysoi.

– Minusta tuntui vähän oudolta, kun debyyttilevyä kuvattiin kypsäksi. Sen biisit kuitenkin rakentuivat bändin eri vaiheista napatuista jutuista. Kyllä Origin on mielestäni paljon kypsempi levy, Ojanen tuumaa.

– En nyt keksi parempaakaan termiä, mutta Origin on mielestäni syvällisempi, lyyrisesti ja myös musiikillisesti. Jos The Treachery of Senses vaati aikaa auetakseen, Origin vaatii ainakin tuplasti saman, Palmroth analysoi.

– Saken laulut on meistä tämän levyn juttu. Ne osui nyt jotenkin todella kohdilleen, ja ainakin me kaikki muut ollaan niihin erityisen tyytyväisiä. Niissä on enemmän tulkintaa, tunnetta ja koukkuja.

Stoppi loputtomalle arpomiselle

Kappaleita sitoo yhteen lyyrinen teema, jossa pohditaan juuria ja syntyperää. Mistään konseptialbumista ei sanoituksista vastaavan Ojasen mukaan ole kyse, vaikka alkuperäisen ajatuksen mukaan levystä olisi voinut tullakin sellainen. Ojanen lähti rakentamaan tekstejä kaikilta soittajilta kummunneista aiheista, ja jokaisella onkin levyllä niin sanotusti ”oma biisinsä”.

– Esimerkiksi Esotericism lähti liikkeelle valokuvasta, jossa on minä, isäni, isäni isä ja isäni isän isä. Eli neljä sukupolvea. Juttelimme Saken kanssa kuvasta ja siitä nousseista mietteistä, ja hän kirjoitti sen pohjalta tekstit. Samalla periaatteella levyltä löytyy myös Villeltä tai Jussilta [Poikonen, kitaristi] lähteneet biisit. Se oli ideana aika hauska ja onnistui hyvin, Palmroth kuvailee.

– Levyllä on myös pari yleisemmästä aiheesta syntynyttä biisiä, joten sen vuoksi kyse ei ole ihan puhtaasta konseptilevystä. Mutta kyllä ne yleismaailmallisemmat biisit ovat vähemmistössä ja omakohtaiset enemmistössä, Ojanen kertoo.

Oddland vastaa itse levyn tuotannosta, mutta sormensa lopullisessa tuotteessa on totta kai myös miksaaja Daniel Bergstrandilla. Bergstrand on aiemmin miksannut muun muassa Meshuggahia, In Flamesiä, Devin Townsendia, Strapping Young Ladiä ja Behemothia.

– Bergstrand korosti aika eri asioita miksauksessa kuin me itse ajattelimme. Jotkut ratkaisut siis pääsivät vähän yllättämään, mutta loppupeleissä olemme kyllä tyytyväisiä, Palmroth sanoo.

– Debyytin miksanneen Dan Swanön ja Bergstrandin työskentelytavat erosivat kuin yö ja päivä. Swanön kanssa käytiin paljon keskusteluja ja hän halusi noudattaa bändin toiveita ja tahtoa hyvin pitkälle. Bergstrandille kun annettiin korjausehdotuksia, hän pyöritteli silmiään ja ähisi eikä olisi millään halunnut alkaa muuttaa omia miksauksiaan, basisti nauraa.

– Se oli tavallaan ihan tervetullut tuulahdus. Meidän toimintatapaamme kun kuuluu sellainen loputon arpominen, niin oli virkistävää, että oli joku, joka sanoi jämptisti, miten toimitaan ja toteutti omaa visiotaan. Saatiinpahan homma ainakin nopeammin valmiiksi!

Kokeilunhaluinen kulttibändi

Levyn julkaisua seuraa luonnollisesti keikkailu ja kiertueet. Mitään erityisiä suunnitelmia Oddlandilla ei näiden suhteen kuitenkaan vielä ole.

– Tässähän kävi vähän niin, että kun levyn julkaisu siirtyi, jäimme vähän jälkijunaan keikkojen järjestämisen kannalta. Voi siis olla, että alku on vähän yskähtelevä, mutta kyllä nyt ainakin jotain julkkarikeikkaa on tarkoitus saada, Palmroth lupaa.

Bändin katse siintää luonnollisesti myös ulkomaille, ja koska yhteistyö hollantilaisen Loudnoise-ohjelmatoimiston kanssa on sujunut hyvin, bändi ei näe maailmanvalloitukselle mitään estettä. Levy-yhtiön pomokin on kuulemma uhannut tulla vetämään bändiä turpaan, jos ulkomaille ei lähdetä.

– Täytyy vain löytää sopiva kiertue ja miettiä, lyöttäydytäänkö jonkun toisen Loudnoisen bändin matkaan vai painetaanko menemään itse. Sen mukaan täytyy mennä, mikä on rahallisesti kaikkein järkevintä. Siitähän keikkahommat pääasiassa ovat kiinni, Ojanen sanoo.

Viime aikojen masentavat uutiset Pariisista tai Saksasta eivät nosta kynnystä lähteä maailmalle.

– Ainahan voi sattua mitä vaan, mutta ei sellaista oikein osaa pelätä tai ylipäänsä ajatella, basisti tuumaa.

– Ja sittenhän meistä tulee legendoja, jos jotain tapahtuu! Ojanen naurahtaa.

Maailma on toden totta muuttunut parissa vuodessa, eikä välttämättä hyvällä tavalla. Vielä enemmän se on muuttunut yli kymmenen vuotta yhdessä olleen Oddlandin elinaikana. Maailma oli kovin erilainen vuonna 2006.

– Silloin soiteltiin paljon ja heitettiin keikkaa ihan eri tahtiin, pääasiassa Turussa tosin. Mutta nyt näyttää siltä, ettei Turun-levyjulkaisukeikkaa ole tulossa, sillä täällä ei ole enää järkevää keikkapaikkaa. On joko liian isoja paikkoja tai sitten tulee tekniikka vastaan, vaikka muuten paikka meille kelpaisikin.

Missä Oddland on vuonna 2026? Onko kolmas levy saatu siihen mennessä valmiiksi?

– Jaa-a. Vaikea ainakaan kuvitella, että olisimme jättäneet päivätyömme ja jatkuvasti tien päällä. Toiveena tietty on, että nämä musatouhut joskus maksaisivat itsensä takaisin. Nyt raha virtaa aika lailla vain yhteen suuntaan, Ojanen pohtii.

Asiaan vaikuttanee myös yhtyeen progressiivinen metalli, joka ei juuri soittolistoilla juhli. Toiveissa onkin pieni mutta sitäkin kiinnostuneempi fanipohja. Kulttibändin maine sopii siis Oddlandille mainiosti. Ainakaan bändi ei halua jäädä tyylinsä vangiksi, vaan saattaa edustaa kymmenen vuoden kuluttua jotain ihan muuta kuin nyt.

– Tämä on tietty iso pettymys niille, joista ekat demot oli parhaita! Mutta kyllä kaikkein pahinta olisi pysyä väkisin jossain tietyssä tyylissä. Ja vaikken nyt halua rinnastaa meitä mihinkään megaluokan bändeihin, niin kyllä sitä itsekin alkaa ymmärtää, miksi halutaan kokeilla uusia juttuja. Onneksi meillä on vielä paljon vapautta ja liikkumavaraa, vaikka olemmekin vähän itse ajaneet itsemme progemetallilokeroon, Palmroth sanoo.

– Mitä tulee kolmanteen levyyn, ei kyllä uskalla luvata mitään! Ainakin työskentelytapoja täytyy miettiä. Tämä levy oli sen verran raskas tehdä, että jotain on keksittävä.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 7/2016.