Oddlandin kakkosalbumin matka alkupisteestä lopulliseen muotoonsa – Origins esittelyssä kappale kappaleelta

Turkulainen progemetal-yhtye Oddland on tänään julkaissut toisen pitkäsoittonsa Origins. Julkaisun myötä yhtye tekee myös paluun keikkalavoille ja Oddlandin voi bongata Turussa levyjulkkarikeikalla 7. lokakuuta Gongissa ja 12. lokakuuta Nosturissa Ne Obliviscarisin lämppärinä.

Debyyttilevy The Treachery of Sensesin julkaisusta on vierähtänyt neljä vuotta. Äärimmäisen demokraattinen Oddland kuvailee uuden levynsä syntyprosessia ”pään seinään hakkaamiseksi”. Tuloksena on kuitenkin edeltäjäänsä kypsempi ja syvällisempi albumi. Kappaleet sitoo yhteen lyyrinen teema, jossa pohditaan juuria ja syntyperää. Laulajakitaristi Sakari Ojanen lähti rakentamaan tekstejä kaikilta soittajilta kummunneista aiheista ja jokaisella onkin levyllä niin sanotusti ”oma biisinsä”.

– Esimerkiksi Esotericism lähti liikkeelle valokuvasta, jossa on minä, isäni, isäni isä ja isäni isän isä. Eli neljä sukupolvea. Juttelimme Sakken kanssa kuvasta ja siitä nousseista mietteistä ja hän kirjoitti sen pohjalta sitten tekstit, basisti Joni Palmroth kuvailee.

– Levyllä on myös pari yleisemmästä aiheesta syntynyttä biisiä, joten sen vuoksi ihan puhtaasta konseptilevystä ei ole kyse. Mutta kyllä ne yleismaailmallisemmat biisit vähemmistössä ovat ja omakohtaiset enemmistössä, Ojanen kertoo.

Ojanen, Palmroth ja rumpali Ville Viitanen käyvät seuraavassa albumin läpi kappale kappaleelta. Pyöräytä siis kiekko soimaan alla olevasta Spotify-soittimesta tai täältä ja lue, mitä ne ovatkaan oikein syöneet.

Esotericism

Joni: Rytmillisesti simppeli biisi muihin verrattuna. Kävi läpi pitkän työstöprosessin. Säkeistö vaihtui monta kertaa, samoin lopetusta hiottiin pitkään. Kompakti biisi, näin suoraa ei tainnutkaan edellisellä levyllä olla eli siinä mielessä erikoinen kappale meille.

Sakari: Tässä lähdetään rohkeasti falsetilla heti kättelyssä, mutta ei kuitenkaan sellaisessa power metal -hengessä. Se on myös uutta meille.

Thanatos

Joni: Tähän kappaleeseen oltiin ensimmäisen tuotantokierroksen jälkeen eniten tyytyväisiä.

Sakari: Lyyrisesti ehkä onnistuneimpia kappaleita. Tykkään myös laulaa tätä. Muuttui myös paljon, muttei ehkä ihan niin paljon, kuin jotkut muut kappaleet. Jos Esotericism oli simppeli ja tasainen, niin tässä taas tapahtuu aika paljon kaikkea. Siinä mielessä tässä on kaikuja debyyttilevyltä.

Penumbra

Sakari: Jussi (Poikonen, kitara) toi tämän biisin. Aika suora ja suhteellisen lyhyt.

Joni: Yleensä meidän kappaleissa on aina jonkinlainen alku ja lopetus. Nyt haluttiin kuitenkin lähteä tietoisesti suoraan laululla, mikä on meille harvinaista.

Sakari: Ja ilman tuota loppua tämä olisi aika pop.

Untrue

Joni: Piti tulla jo ekalle levylle, mutta ihan erilaisena. Tämä oli aluksi oikea proge-eepos släppibassoliideineen päivineen, mutta se hajotettiin atomeiksi ja siitä sillisalaatista rakennettiin koko biisi uudestaan. Tällä on eniten kaikuja ekalta levyltä, mikä johtuu osittain myös vireestä. Untrue menee d:stä, kuten meni suurin osa debyytistäkin.

Sakari: Mielestäni levyn vaikein biisi. Ei tästä ehkä ekalla kuuntelulla edes tajua, että mitä helvettiä siellä oikein tapahtuu.

Hidden

Joni: Ensimmäiseksi sinkkubiisiksi valikoitunut kipale. Tässä on ehkä tuttuja elementtejä, mikä vaikutti valintaan. Melodisesti helposti omaksuttava, iso ja eeppinen biisi.

Sakari: Kuvastaa hyvin levyä kokonaisuutena.

Skylines

Joni: Villen sävellys. Taitaa olla ainoa biisi, joka ei ole muuttunut radikaalisti. Varmaan itse asiassa ensimmäinen kerta bändin historiassa, kun sävellykseen ei ole juurikaan kajottu. Vähän toistoja lyhennetty ja Sakke toi tietty laulut myöhemmin, mutta noin muuten. Biisissä on myös rumpusoolo, mikä on mainitsemisen arvoinen.

Ville: Laitoin säkeistöihin erilaisia syntetisaattoreita päällekkäin ja löysin sattumalta hyvän yhdistelmän, joka toi siihen mukaan jännän ja erilaisen tunnelman.

Joni: Joka kuulostaa minusta ihan Double Dragonilta!

Sakari: Yksi yleismaailmallisista aiheista, joka ei ole tullut keneltäkään muulta. Lyyrisesti aika onnistunut.

Unknown

Ville: Levyn musta lammas.

Sakari: Me nyt ei muutenkaan olla kaikkein geneerisin hevibändi ja tässä lauletaan vielä lapsen saamisesta, eli siinäkin mielessä vähän poikkeava kappale. Kitarajutuissa on jotain toiveikasta ja kappaleen tunnelma on muutenkin kevyempi.

Faraway

Joni: Nyt tullaan niihin biiseihin, minkä takia levyn tekeminen vei kaksi vuotta! Faraway haki todella pitkään paikkaansa. Lisäksi tässä on maailman vaikein riffi soittaa, mikä ei kuitenkaan kuulosta yhtään vaikealta.

Sakari: Tässä ei ole sellaista perinteistä rakennetta ja se kuulosti aluksi enemmän joltain isomman biisin osalta. Mutta kyllä siitä lopulta aika kokonainen tuli ja se johdattaa hyvin viimeiseen biisiin. Tässä on mukana sitä perinteiselle progemetallille tyypillisempää soittopornoa, vaikkei sitä mitenkään alleviivata.

Ville: Joo, siellä on yksi liidi, joka oli alun perin nelijakoinen. Meistä se kuitenkin toimi paremmin kolmijakoisena, mikä tarkoitti, että sitä piti nopeuttaa. Koska se oli kuitenkin pakko saada mukaan.

Sakari: Jussi oli sitä mieltä, että ei jätkät, ei onnistu. Mutta hyvin se lopulta irtosi, kun vähän potki!

Will

Joni: Jos Faraway oli vaikea, niin tämä oli sitten ihan perkeleen vaikea! Tätä alettiin työstää jo todella aikaisessa vaiheessa ja se eli koko ajan. Kertosäe oli ihan loputon suo, säkeistöä hiottiin, lopun riffi oli itse asiassa yksi ehdotus kertsiksi…

Ville: Säkeistöä lähdettiin tekemään riisumalla pääriffiä. Mitä enemmän siitä tiputettiin juttuja, sitä vaikeammaksi se kuitenkin tuli.

Joni: Mutta sitten kun biisi lopulta tuli valmiiksi, niin olihan se mahtavaa! Yksi omista lemppareistani.

Sakari: Hyvä lopetusbiisi, joka sulkee hienosti ympyrän.


Lisää asiaa levystä ja kaikesta Oddlandiin liittyvästä voit lukea Infernon numerosta 7/2016.