Jonas Renkse laulaa albumilla kaksi kappaletta, jotka hän myös sanoitti. Katatonia-laulaja ihmettelee itsekin, miten hän ja Holopainen eivät ole tehneet yhteistyötä aiemmin.
– Olemme törmäilleet Esan kanssa festareilla ja keikoilla vuosia, ellei peräti vuosikymmeniä. Meillä on ollut aina hauskaa yhdessä, ja aika usein olemme heitelleet ilmoille ajatuksia vierailuista, Renkse kertoo.
– Viime keväänä suostuin suorilta mukaan Esan levylle. Äänitin ensin Sentiment-kappaleen aika omalla tavallani, enkä tiennyt miten hän reagoisi siihen. Oli miellyttävää huomata, että hän oli aidosti yllättynyt ja tyytyväinen suoritukseeni.
– Molemmat kappaleet olivat mukavia laulaa, koska vahvoille ja monialaisille laulutulkinnoille oli paljon tilaa. Sain Esalta todella vapaat kädet sovittaa laulut haluamallani tavalla, eikä meidän tarvinnut pallotella versioita montakaan kertaa edestakaisin, kunnes Esa oli tyytyväinen.
– Kappaleet ovat hyvin luonnollisen ja aidon kuuloisia, perinteisen folkhenkisiä sävellyksiä. Oli hienoa päästä sovittamaan tällaisiin kappaleisiin todella melodiset ja suoraviivaiset laulut.
Akustisempien kappaleiden vastapainoksi Silver Lake -levyltä löytyy myös monta astetta raskaampi sävellys: Promising Suniin Holopainen kutsui laulajaksi Soilworkistä ja Night Flight Orchestrasta tutun Björn ”Speed” Stridin.
– Taisin tutustua Esaan jo Neckbreaker’s Ball Tourilla vuonna 2006, mutta sanoisin, että aloimme bondata toden teolla, kun teimme yhdessä kiertueen keväällä 2019 ja suomirundin myöhemmin samana vuonna, Speed kertoo.
– Lopullinen jäänmurtaja taisi olla se, kun Amorphis-tyypit soittivat backstagellä suomalaisen Emilian kappaletta Satan in Love ja joitakin Kassu Halosen lauluja. Vannoimme silloin, että vierailemme joskus porukalla Kassun patsaalla Manamansalossa. Sitä ei ole vielä tapahtunut, mutta odotellessa tapahtui sentään Silver Lake.
– Rakastin Promising Sunia ensimmäisistä sekunneista lähtien, ja oli aivan mieletön kunnia laulaa sellaisen kaverin musiikkia, jonka levyt ovat olleet minulle tärkeitä siitä asti, kun kuulin Amorphisia ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.
– Yllätyksekseni sain sovittaa lauluni ja kirjoittaa sanat itse, mikä on tapa, jolla haluan vierailuni aina tehdäkin. Kappale inspiroi minua välittömästi, ja tätä maailmanaikaa heijastelevat sanoitukset ja laulumelodiat syntyivät aika nopeasti. Oli todella terapeuttista purkaa pelkojani ja huoliani juuri tähän kappaleeseen.
– En tiedä, tarkoittiko Esa kappaleen huokuvan tällaista katkeransuloisuutta, mutta itse aistin jo sävellyksestä yhdistelmän huolta ja rauhaa, joten kirjoitin sanoitukset tällaisista tunnelmista kotoa, eristyksistä käsin.
Anneke van Giersbergenin ja Amorphisin tiet ovat kohdanneet viime vuosien aikana usein. Anneke olikin albumille ikään kuin varma vierailija, mutta hänen tulkitsemansa Fading Moon voi yllättää kuulijan suurella energiallaan.
– Mehän olemme tosiaan tehneet paljon kaikenlaista siitä asti, kun törmäsimme Metalhead Meeting -festareilla Bukarestissa ehkä vuonna 2015, Anneke sanoo.
– Lauloin Amorphisin An Evening with Friends at Huvila -keikalla vuonna 2016, Esa kirjoitti kanssani kaksi kappaletta Vuur-albumille, vieraili keikallani Helsingissä ja minä lauloin Among the Stars -kappaleen Amorphis-albumille, joten minun ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, kun Esa pyysi minua mukaan soololleen.
– Minulle oli tärkeää, että kappale kosketti minua, mutta myös ystävyys toi oman latauksensa. Kun kiersimme 2019 Yhdysvalloissa Amorphisin kanssa, Esa ja bändin pojat vaalivat minua kuin olisin heidän pikkusiskonsa ja ystävystyimme nopeasti. Yleensä vietimme aikaa viskilasillisen äärellä keikkojen jälkeen jutellen musiikista.
– Oli helppoa heittäytyä Esan kirjoittamiin sanoituksiin ja laulumelodioihin. Se oli minulle todella erilaista, sillä yleensä kirjoitan omat osuuteni täysin itse. Luulenpa, että aivan kuten itse yllätyin Fading Moonista, moni kuulija tulee yllättymään siitä, millaisen levyn Esa on loihtinut.
Ajatus Amorphis-laulaja Tomi Joutsenesta tulkitsemassa Holopaisen soolokappaletta voi kuulostaa liiankin itsestään selvältä. In Her Solitude -kappale osoittautuu kuitenkin hienoiseksi irtiotoksi Amorphis-soundista.
– Olin hieman yllättynyt, kun Esa kysyi minua mukaan. Ajattelin, että hän haluaa ottaa etäisyyttä Amorphikseen ja käyttää siksi bändin ulkopuolisia muusikoita. Oli tietysti kunnia osallistua levylle, sillä muut laulajat ovat ihan alansa ykkösiä, Joutsen sanoo.
– En ottanut kappaleesta paineita, sillä tiesin, että tällä porukalla homma toimii. Äänitimme osuuteni Sonic Pumpilla Nino Laurennen ja Esan kanssa. Tunnen molemmat jannut niin hyvin, että ei siinä paljon selitelty puolin eikä toisin.
– Kyllähän Amorphis biisissä hieman kuuluu. Esan melodioiden kuljettelu on niin esamaista, että miehen säveltämä hardbass-biisikin kuulostaisi varmasti etäisesti Amorphikselta!
– Esan kanssa on helppoa työskennellä, koska hän on tuotteliaisuutensa lisäksi hyvin sosiaalinen. Joskus hän on tosin liian kiltti, koska haluaa yleisen meiningin olevan hyvä.
Leprous oli vielä pieni bändi, kun se kiersi vuonna 2011 Amorphisin kanssa. Leprous-laulaja Einar Solberg kertoo, ettei tee lauluvierailuja usein, mutta Holopaisen kutsu oli tapaus, johon hän oli päättänyt suostua jo vuosia aiemmin.
– Voi taivas, onko siitä tosiaan jo kymmenen vuotta, kun kiersimme yhdessä, Einar päivittelee ihmeissään.
Ray of Light -kappale eroaa sekä Solbergin laulujen että elektronisemman sävellyksensä puolesta muusta Silver Lakestä.
– Tiesin jo tällä kokemuksella, että Esa pistää musiikkiinsa paljon sellaista, jota ei ehkä ilmaise sanoin. Tiesin, että saan laulettavakseni kappaleen, jolla on merkitystä, ja huomasin olevani oikeassa, kun kuulin Ray of Lightin. En tee vierailuja usein, koska en halua, että ääneni on kaikkialla, mutta Silver Lakelle oli helppoa lähteä mukaan.
– Tein jo melko alussa kappaleeseen erikoisen käänteen: alun perin kertosäkeen piti olla säkeistö ja päinvastoin, mutta käänsin rakenteen päinvastaiseksi. Koin, että sain sävellettyä alkuperäiseen säkeistöön paljon tarttuvammat laulusovitukset, ja onneksi Esa ei ollut kappaleestaan mustasukkainen vaan suostui ehdotukseeni.
– En ole koskaan ollut hyvä sovittamaan lauluja rajoitusten mukaan, ja olikin palkitsevaa tuoda omaa identiteettiäni mukaan kappaleeseen. Koen, että tällaisen levyn kohdalla on paljon mielenkiintoisempaa antaa levylle jotain odottamatonta sen sijaan, että sen tekijä vain laulattaisi laulajia omalla tavallaan.
– Esalla on hyvässä mielessä todella tunnistettava soundi. On hienoa, jos muusikko osaa kirjoittaa musiikkia, jossa on vahvasti hänen ”sormenjälkensä”. Tällainen tulkitaan liian usein yksitotisuudeksi tai itsensä toistamiseksi. Esan tapauksessa kyse on aidosta, tunnistettavasta artistiudesta.
Julkaistu osana laajempaa Esa Holopais -haastattelua Infernon numerossa 5/2021.