Kun hollantilaisen Within Temptationin suosio pamahti suureksi, maailman kiertäminen ei ollut laulaja Sharon den Adelille mikään uusi juttu. Itse asiassa paikallaan pysyminen oli hänelle pitkään paljon eksoottisempi kokemus.
1970- ja 1980-luvuilla, kun den Adel oli lapsi, hänen isänsä työskenteli projektijohtajana suuressa televiestintäyrityksessä. Isän toimenkuva käsitti viestintäverkkojen suunnittelemista ja rakentamista ulkomailla. Ne olivat vuosien mittaisia projekteja, joita johtaakseen oli asuttava vakituisesti paikan päällä.
– Isä lähetettiin töihin aina uusiin maihin, ja me kuljimme hänen mukanaan, den Adel muistelee. – Olen asunut muun muassa Indonesiassa, Jemenissä ja Surinamessa.
Kun den Adelin perhe ei matkustellut työn puolesta, se teki niin huvikseen. Laulajatar muistelee, että Australian, Afrikan ja Amerikkojen maisemat tulivat hänelle lomamatkoilla tutuiksi jo varhain.
– Vanhempani rakastivat matkustelua, ja isän työ oli heille lähinnä mahdollisuus nähdä maailmaa. Pidin itsekin elämäntyylistämme, mutta ikävöin sukulaisiani, esimerkiksi suurenmoisia isoäitejäni. Ja kun muutimme maasta toiseen parin vuoden välein, jouduin yhä uudelleen hyvästelemään kaverini ja hankkimaan uusia.
Lähteminen oli aina surullista ja jätti jälkensä lapseen. Toisinaan Sharon tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi ja erilaiseksi.
– Jemenissä koulunkäynti oli hankalaa, koska siellä ei ollut minun ikäisilleni tarjolla kuin arabialainen koulu. Siellä kyllä opetettiin englanniksi, mutta muuten asiat menivät vähän sekaviksi. Aloin esimerkiksi kirjoittaa englantia oikealta vasemmalle enkä päinvastoin.
Siinä vaiheessa aikuiset alkoivat miettiä, oliko se sittenkään paras koulu Sharonille.
– Aloin käydä kotikoulua, mutta sekään ei ollut helppoa, koska äidilläni ei ollut kokemusta opettamisesta. Pyörittelin häntä pikkusormeni ympärille kunnon prinsessan lailla.
Ja kun on poissa tarpeeksi kauan, kotimaakin tuntuu vieraalta.
– Kun palasimme Hollantiin ensimmäisen kerran, olin asunut viitisen vuotta Indonesiassa. Jouduin 30 oppilaan luokalle, ja meteli tuntui minusta kauhealta. Koska tulin mukaan kesken vuoden, oli muutenkin vaikeaa sopeutua joukkoon. Sitten me lähdimme taas, sillä kertaa Surinameen. Kun aikanaan palasin sieltä Hollantiin, elettiin lama-aikaa. Sen aisti koulussakin. Asenteet olivat kovia ja oli vaikeaa saada kavereita.
Sopeutuminen ja oman paikan löytäminen uudesta maasta ja tilanteesta tuntui usein vaikealta eivätkä muut aina edes halunneet hyväksyä tulokasta, mutta Sharon den Adel oppi pärjäämään. Sen huomaa siitäkin, miten hänen elämänsä on edennyt.
Oma ääni avautuu
Vaikka den Adelin perhe singahteli sinne tänne, sen elämään kuului myös pysyviä asioita. Sharonin elämän kannalta ratkaiseva kiintopiste oli musiikki. Hän muistaa, että kotona soi aina.
– Black Sabbath, Chris Rea, Santana, The Eagles, reggae, klassinen… Kuulin kotona ihan kaikenlaisia levyjä. Matkustamisen lisäksi vanhempani rakastivat musiikkia, vaikka eivät itse muusikkoja olleetkaan. Musiikki tuli elämääni jo varhain. Opin rakastamaan sitä, ja se rakkaus on säilynyt näihin päiviin saakka.
Indonesiassa asuessaan Sharon ilmoitti vanhemmilleen, että koska kuusi vuotta vanhempi isoveli sai viikkorahaa, reiluuden nimessä hänenkin tulisi saada sitä. Vanhempien mielestä tytöllä oli vissi pointti, mutta tämä oli alle kouluikäisenä vielä liian pieni päättämään, mihin rahansa sijoittaisi.
Siihen keksittiin ratkaisu, jolla oli kauaskantoisia seurauksia.
– Vanhempani määräsivät, että minun pitäisi käyttää rahat musiikkiin. Aloimme käydä viikonloppuisin levykaupassa. Ostelimme halpoja indonesialaisia kasetteja, jotka olivat epävirallisia painoksia länsimaisista julkaisuista.
Yksi den Adelin varhaisista laulajasuosikeista oli Olivia Newton-John, jonka hän löysi Grease-musikaalilevyltä.
– Näimme sen leffan drive-in-elokuvateatterissa. Vaikka olin vasta lapsi, ihastuin siihen aivan täysillä. John Travolta oli ihana, mutta halusin oppia laulamaan kuten Olivia Newton-John. Kuuntelin Grease-levyä todella usein lapsesta parikymppiseksi saakka.
Sharonilla oli kaikki mahdollisuudet oppia laulamaan Olivian lailla – vanhempiensa mukaan hän lauloi jo ennen kuin osasi puhua. Myöhemmin hän alkoi treenata musiikin mukana ja kirjoittaa sanoituksia muistiin korvakuulolta.
– Treenasin kotona paljon ja yritin kuulostaa samalta kuin laulajat, joiden ääniä rakastin. Mariah Carey oli teini-iässä esikuvani. Yritin kovasti yltää vaikeisiin nuotteihin, joita hän lauloi Emotions-levyllään [1991]. Kelasin kasettia taaksepäin, kuuntelin, yritin päästä samaan, kelasin, kuuntelin. Vanhempani saivat kuunnella sitä varmastikin tarpeeksi. Ja voi sitä riemua, kun lopulta sain hankalan kohdan haltuun!
Den Adel lauloi ensimmäisen kerran bändissä jo kaksitoistavuotiaana.
– Soittelimme koululla kavereiden kanssa. Minusta tuli laulaja jo senkin vuoksi, etten osannut soittaa mitään instrumenttia. Se sopi hyvin, sillä laulaminen oli minulle jo silloin rakas asia.
Isä ja äiti yrittivät ohjata tyttärensä klassisen musiikin opintoihin, mutta ne eivät kiinnostaneet Sharonia. Hän ei halunnut syynätä nuotteja vaan laulaa.
– Sellainen musiikki tuntui minusta silloin vanhanaikaiselta ja koko juttu muutenkin liian monimutkaiselta.
Neljätoistavuotiaana Sharon osallistui bändikurssille, jonka toimintamalli oli omana aikanaan suorastaan vallankumouksellinen: kurssilla kysyttiin, mitä biisejä nuoret halusivat soittaa, ja sitten heidät opetettiin soittamaan niitä.
– Olin siihen aikaan ujo ja arkailin laulamista. Muistan, kun poljin sinne fillarilla ja mietin, että jos en nyt uskalla laulaa, en ikinä pääse mihinkään bändiin. Kun siellä sitten jaettiin tehtäviä, en ensin uskaltanut sanoa, että olen laulaja. Ilmoittauduin kosketinsoittajaksi, vaikka en oikeasti olisi halunnut. Myöhemmin siellä alettiin kysellä laulajien perään, ja silloin kerroin varovasti, että voisin yrittää. Pian minulle sanottiinkin, että älä vain enää koske mihinkään soittimeen, sillä sinä olet laulaja.
Kurssin kautta Sharon den Adel pääsi ensimmäiseen oikeaan, keikkailevaan bändiinsä.
– Minua pyydettiin laulajaksi Kashiroon. Sen jäsenet olivat jo täysi-ikäisiä, kun taas minä olin vasta neljätoista, mutta he tykkäsivät äänestäni. Se oli ensimmäinen oikea bändini. Lauloin siinä rockia ja rhythm & bluesia, esimerkiksi Stevie Ray Vaughanin biisejä. Bändin jätkät esittelivät minulle myös hevibändejä, kuten Iron Maidenin, ja aloin pitää sellaisestakin musiikista.
Unohtumattomia hetkiä
Lukioaikana Sharon den Adel tutustui Robert Westerholtiin, joka soitti metallibändi The Circlessä. Tuo kohtaaminen johdatti hänet monessakin mielessä uuteen maailmaan.
– Robert oli siihen aikaan innoissaan death metalista. Hän etsi aina vain rankempaa musiikkia, kunnes ei enää löytänyt mitään, jota rajumpaa ei ollut vielä kuullut. Hän otti omaan musiikkiinsa vaikutteita yhtäältä äärimetallista, toisaalta melodisista bändeistä kuten Marillionista, Enyasta, Clannadista ja Dead Can Dancestä.
Den Adelista ja Westerholtista tuli pariskunta – ja The Circlen kokoonpano-ongelmien vuoksi pian myös bändikavereita.
– Koska heidän silloinen laulajansa ei aina päässyt treeneihin, minua pyydettiin bändiin. Liityin The Circleen innoissani. Olin tutustunut metalliin Robertin kautta, mutta en ollut vielä laulanut sitä. Silloin me kaksi otimme tietämättämme ensimmäiset askeleet kohti Within Temptationin perustamista.
The Circlen uusi kokoonpano toimi, mutta vakaana sitä ei voinut pitää. Yhtyeen muut jäsenet eivät olleet erityisen mielissään siitä, että bändiä johti nyt pariskunta. Ennen pitkää Robert erotettiin The Circlestä.
– Kun Robert sai potkut, en katsonut voivani itsekään jäädä The Circleen. Silloin me perustimme yhdessä Within Temptationin.
Oli huhtikuu 1996, ja Within Temptationin ensimmäinen albumi Enter ilmestyi tasan vuotta myöhemmin. Den Adelin muistoissa siitä alkoi ikimuistoinen aika.
– Saimme levydiilin tyypiltä, joka paitsi julkaisi musiikkia myös kirjoitti Benelux-maiden suurimpaan metallilehteen. Kesällä 1997 hän hankki meille keikan Dynamo Open Air -festivaalilta, joka oli merkittävä metallitapahtuma. Soitimme kymmentuhatpäisen yleisön edessä, ja pian meidät opittiin tuntemaan alueen metallipiireissä ja keikat myytiin loppuun. En unohda sitä aikaa koskaan.
Siinä vaiheessa Within Temptationin suosio oli vielä underground-tasoa, mutta maanalainen maailma oli suuri ja asiat tuntuivat etenevän vauhdilla. Kun toinen albumi Mother Earth ilmestyi vuonna 2000, voitiin puhua jo mainstream-menestyksestä.
– Meitä pidettiin aluksi tosi outona bändinä metallikuvioiden ulkopuolella. Olin kai kummallinen näky prinsessamekoissani, nahkaan ja merirosvopaitoihin sonnustautuneista jätkistä nyt puhumattakaan, den Adel naurahtaa.
Ratkaisevaksi käänteeksi muodostui Hollannin versio Hittimittarista.
– Hollannin televisiossa oli siihen aikaan musiikkiohjelma, jossa eri kaupunkien yleisöt saivat äänestää lempibiisejään. Me nousimme siinä ykköseksi yhä uudelleen. Aluksi radiotoimittajat vierastivat meitä kovasti, mutta heidän oli pakko alkaa soittaa biisejämme, koska olimme niin suosittuja. Ensimmäisillä kerroilla he jopa pahoittelivat kuulijoille, että tätä on nyt vain soitettava.
Kun Within Temptation pääsi ensimmäisen kerran mukaan valtakunnalliseen listaohjelmaan, nousu oli jyrkkää. Se on toinen asia, jota Sharon den Adel ei unohda koskaan.
– Viikon päästä listalle ilmestymisestämme olimme kakkosena. Edellä oli vain Shakira heiluttelemassa lanteitaan. Emme olisi ikinä uskoneet, että Within Temptationistä voisi tulla niin suosittu.
Myötä- ja vastoinkäymisiä
Mother Earthin ilmestymisestä kuluneet 20 vuotta ovat paljastaneet, että Within Temptationistä oli tuleva paljon suositumpikin. Yhtyeen pop- ja rockvaikutteista sinfonista metallia on julkaistu seitsemällä studioalbumilla ja useilla livelevyillä, ja bändin julkaisuja on myyty kaikkiaan reilusti yli kolme miljoonaa kappaletta.
Kuulostaa hauskalta, mutta tehtävä ei ole ollut helppo. Tappava työtahti ja perheellistyminen alkoivat rassata den Adelin ja Westerholtin elämää siinä määrin, että vuonna 2011 oli tehtävä suuria muutoksia. Heidän kolmas lapsensa syntyi samana vuonna.
– Aluksi olimme kiertueilla koko perheen voimin, mutta kun vanhimmat lapsemme kasvoivat isommiksi, se ei enää onnistunut. Me jopa erosimme Robertin kanssa joksikin aikaa, koska perhe- ja bändielämän yhdistäminen oli niin raskasta. Matkustimme koko ajan edestakaisin Euroopan ja Amerikan välillä, mikä oli elämämme rankinta aikaa.
Lopulta Westerholt päätti jäädä pois Within Temptationin livekokoonpanosta.
– Hän on edelleen täysillä kiinni bändissä, mutta ei enää keikkaile. Näin homma toimii paremmin, emmekä enää riitele jatkuvasti.
Siitä seurasi parempia vuosia, mutta ei loputtomasti. Kolmisen vuotta sitten, Hydra-albumin (2014) kiertueiden jälkeen, den Adel havahtui ahdistavaan tilanteeseen.
– En tiennyt, mihin suuntaan Within Temptationiä pitäisi viedä. En saanut sävellettyä enkä kirjoitettua mitään uutta. Samaan aikaan minulla oli vaikeaa yksityiselämässäni, koska isäni oli sairastunut vakavasti.
Ikäville tunteille ja patoutuneelle luovuudelle piti löytää kanava, ja den Adel alkoi luonnollisestikin etsiä sitä musiikista. Kun kappaleita alkoi syntyä, ne tuntuivat olevan jotakin Within Temptationiä henkilökohtaisempaa. Den Adel rakensi niistä sooloprojektin nimeltä My Indigo. Sen levy ilmestyi samana päivänä, kun Sharon den Adelin isä haudattiin.
My Indigo edustaa den Adelille aikaa, johon hän ei mielellään palaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö projekti voisi aktivoitua uudelleen.
– Tarvitsin My Indigoa itseni ilmaisemiseen. Se oli tärkeä osa minua. My Indigo saattaa palata takaisin, kun tunnen taas tarvitsevani sitä ja minulla on aikaa sille. Tällä hetkellä keskityn Within Temptationiin.
Uuden ajan avaus
Kuten kaikki muutkin, Sharon den Adel on viettänyt tänä keväänä paljon aikaa kotona. Levoton lapsuus ja kiertolaisaikuisuus eivät ole tehneet hänestä rauhatonta. Hän nauttii piirtämisestä ja maalaamisesta sekä ruoanlaitosta ja leipomisesta, ja suhdettaan tennikseen hän luonnehtii riippuvuudeksi. Koronaeristyksen aikaan laulajatar on myös innostunut puuhailemaan puutarhassa.
Nämä kuulostavat järkevän aikuisen ihmisen harrastuksilta, ja sellaisena den Adelia voi pitääkin. Hän ei esimerkiksi jättänyt aikoinaan kaikkea yhden kortin varaan. Vaikka musiikista tuli työ, koulutuskin on hankittu.
– Minulla on maisterintutkinto, pääaineena fashion management. Ennen korkeakouluopintoja kävin lukion, joka painottui muotiin ja kaupalliseen alaan. Kun valmistuin sieltä, töitä ei ollut näköpiirissä, joten suuntauduin opiskelemaan hallinnolliselle puolelle, koska ajattelin työllistyväni siellä paremmin.
Den Adel ei ole muotisuunnittelija, mutta tietää kyllä jotakin mallistojen kokoamisesta ja alan tapahtumien järjestämisestä. Musiikin maailmassa hän on pystynyt hyödyntämään tyylitietouttaan oheistuotepuolella.
– Minulla oli jonkin aikaa oma vaatemallisto bändiin liittyen, mutta siihen meni liikaa aikaa. En yksinkertaisesti ehdi tehdä sillä saralla mitään sen suurempaa. Bändi on edelleen suurin intohimoni. Perhe ja terveys menevät kaiken muun edelle, mutta musiikki on minulle yhä hyvin tärkeä tunteiden välittämisen kanava. Se liittyy kaikkeen muuhun, mitä elämässäni on.
Keikkailtuaan viimeisimmän albuminsa Resistin (2019) tiimoilta sen ilmestymisvuoden lopulle saakka Within Temptation ryhtyi suunnittelemaan tulevaa. Ihan kaikkea eivät kokeneet sinfisheviketutkaan silti pystyneet ennakoimaan.
– Mietimme, että sitä levyä oli tahkottu jo tarpeeksi ja voisi olla aika soittaa keikoilla jotain uutta. No, kävimme studiossa äänittelemässä ja otimme valokuvia, mutta sitten pandemia sulki maailman.
Bändin uusi single Entertain You on uuden aikakauden avaus. Se on ensimmäinen julkaisu, jonka Within Temptation on tehnyt ilman ulkopuolisen levy-yhtiön tukea. Ja sikäli kun bändin suunnitelmat pitävät, sen julkaisupolitiikka muuttuu muutenkin. Jatkossa yhtye aikoo edetä biisi edellä.
– Meillä on paljon uusia kappaleita, ja julkaisemme niitä vähitellen yksittäin. Tällainen toiminta on uutta meille ja aika erikoista metalligenressä. Minusta se tuntuu jännittävältä ja innostavalta.
Julkaistu Infernossa 6/2020.