Kotimainen death metal -yhtye Korpsesoturi julkaisee toisen pitkäsoittonsa Korpskrist 22. lokakuuta. Levyllä eurooppalaisen death metalin raskaus yhdistyy amerikkalaisen version brutaaliuteen. Sanoituksissa pureudutaan eläimeen nimeltä ihminen, meitä ympäröivän maailman mielettömyyksiin ja rikkinäisiin sieluihin jotka joutuvat turvautumaan äärimmäisiin ratkaisuihin.
Inferno tarjoaa koko Korpskrist-albumin kuunneltavaksi jo nyt aina julkaisupäivään saakka. Samalla laulusta ja bassosta vastaava Juha Ahlfors avaa tarkemmin, mistä kukin levyn kymmenestä kappaleesta kertoo.
Pedon sielu sisältäsi
– Tämän kappaleen lyriikat avaavat ajatusmaailmaa siitä, miten yksilön ajatusmaailma ei välttämättä pääse kuuluviin. Yksilö joutuu ehkä tahtomattaankin mukaan johonkin, jota hän ei yksin kokisi omaksi elämäntehtäväkseen ja ryhmäpaineen alla osallistuu tekoihin, joita ei ikinä olisi kuvitellut tekevänsä. Ehkäpä tämä on kantaaottava tässä maailman hetkessä, jossa ihmiset lähtevät mukaan milloin mihinkin aatteeseen. Toisaalta sanat sisältävät myös ajatuksia siitä miten ääripäiden johtajat eivät välttämättä loppujen lopuksi ole itse halunneet sinne mihin ovat seuraajiensa voimasta joutuneet…
Ihmisyyden rippeet
– Ihminen on elukka. Laumassa elukat voivat tehdä mitä vain ja ylittää myös rajat. Tässä tapauksessa ihmisyyden rajat toistellen kuitenkin tekopyhiä mantrojaan oikeutuksesta tekoihinsa. Kielikuvien takana suuret henkiset johtajat suoltavat samaa viestiä seuraajilleen virtsaten heidän päälleen, koska oikeasti välittäminen ja ihmisyyden kunnioittaminen on kadonnut jo aikaa sitten. Paluuta ei ole. Ihminen on sisältä mätä ja pahuus asuu meissä kaikissa. Vain kuori on kaunis.
Himo veren, kuoleman
– Palaan tässä kappaleessa hiukan ensimmäisen levyn tunnelmiin ja arkaan aiheeseen. Läheisen ihmisen ahdistus ja tunne siitä, että poispääsyä ei kerta kaikkiaan enää ole. Nämä ihmiset ajautuvat äärimmäisiin tekoihin kuten itsensä satuttamiseen. Viiltely on vaiettu aihe, joka paikoin tuntuu jopa tabulta. Tätä kuitenkin tapahtuu ja olen todella yrittänyt ymmärtää, miksi ihminen haluaa satuttaa itseään. Tuskan tuoma vapaus edes hetkellisesti on näille ihmisille poispääsy siitä sisäisestä helvetistä, jota he käyvät läpi.
– Usein näihin liittyy ulkoisia tekijöitä kuten koulukiusaamista tai muuta paskaa, joita katsotaan edelleen tässä yhteiskunnassa läpi sormien. Korupuheita ja poliittisia kannanottoja tapahtuu, mutta todelliseen juurisyyhyn yhteiskunnassa ei kukaan halua puuttua. En halua mennä poliittiseen keskusteluun vaan siihen, miten asioita käsitellään nyky-yhteiskunnassamme. Nämä ihmiset jäävät usein yksin tuskansa kanssa ja vailla tukea jota tarvitsisivat. Liian usein nämäkin tarinat päättyvät traagisesti ja se koskettaa aina koko lähipiiriä.
Saappaat puolillaan verta
– Kappaleen lyriikoissa käsitellään ympärillämme vellovan ihmismassan tyhjää elämää ja miten joku saa usein esittää uhrilammasta halusipa hän sitä tai ei. Nykyaikana jotenkin jotkut ihmiset ajautuvat tällaiseen rooliin kuten vaikka trendikkäässä sosiaalisessa mediassa. Huudetaan ja syyllistetään toisia ihmisiä perustuen jonkun kirjoittamaan ulostuloon, vaikka sen todenperäisyydestä ei olisi yhdelläkään ihmisellä mitään taustatietoa tai perusteita. Toisaalla taas uhriudutaan ja kuvitellaan tämän jotenkin muuttavan maailmaa.
– Eivätkö ihmiset enää osaa elää rinta rinnan ja etsimättä jatkuvasti jotain, millä pääsisi nostamaan itsensä jotenkin jalustalle? Sille viiden sekunnin kuuluisuuden valokeilalle, josta sitten yleensä ammutaan alas hyvinkin nopeasti, jonka jälkeen taas syyllistetään muita niistä itse luoduista ristiriidoistaan. Totaalista sontaa ja tästäkin tuntuvat jotkut sairaat yksilöt kuitenkin nauttivan. Kunhan vain saa sen oman itsensä jotenkin näkyviin hyvässä ja pahassa!
Infernon lahja
– Lyriikoiden keskiössä on nöyryytetty ja häpäisty persoona. Juuri sellainen ihminen, joita nykyajan yhteiskunnassa syntyy milloin mistäkin syystä. Hän ylittää rajan, jonka jälkeen on vain hän ja hänen maailmansa. Sympatia ja empaattisuus muita kohtaan on kadonnut. Liekkien hallitsematon kaaos on kaunista ja lupaus uuden aikakauden alusta. Tuli on kiehtova elementti, koska se voi ottaa ja antaa. Aivan kuten ihminenkin.
Kadotuksen kiihkeä voima
– Ihmiset elävät valhetta ja eivät itse kykene näkemään muuta kuin hetkellisen hetken ympärillään. Ollaan kuin lampaita laitumella, johon kaikki tuodaan valmiina. Valheellinen lupausten täyttämä maailma ympäröi heitä maalaten ympärille kuvaa hyvyydestä. Kaikki tuntematon ja vaikeasti käsiteltävä yritetään sulkea pois mielestä. Tällainen kutsuu tiettyjä ihmisiä vain voimallisemmin luokseen kietoen pauloihinsa ja nielaisten ikuiseen pimeyteen. He harvoin tyytyvät jäämään yksin, vaan pyrkivät houkuttelemaan muitakin varjoihin kanssaan.
Helvetin vanha kiulu
– Valheita levittävät ihmiset ovat ihmiskunnan alinta kastia. Pahuuden selkään puukottavia kätyreitä ja pieniä demoneita keskellämme. Biisin lyriikkaidea kumpuaa tällaisista ihmisistä ja mitä he itse asiassa aiheuttavat muille ihmisille. Manipulointi on heille arkipäivää ja heidän suurin saavutuksensa on, kun joku alistuu henkisesti heidän mielipuolisten tarinoidensa edessä. Romahtaa ja antaa muiden päättää kohtalostaan.
Korpskrist
– Levyn nimikkobiisin sanat syntyivät jo hyvän aikaa ennen kappaleen kirjoittamista. Korpskrist henkilöityi ja heräsi henkiin vasta kappaleen syntymisen jälkeen. Korpskrist on oikeastaan ihmismielen syvimmissä sopukoissa naruja vetelevä pahuuden ruumiillistuma. Se on kuin jokaisen ihmisen sisäinen alter ego – minkälaisena kukin haluaisi itsensä nähdä ja kokea. Tämä perkele antaa ihmisen itse eksyä polultaan. Tuhovimman ja aggressioiden noustessa pintaan Korpskrist materialisoi itsensä ohjatakseen sielun kadotukseen vahvistaakseen omaa voimaansa, joka on sitä suurempi ja mahtavampi mitä enemmän sieluja sinne eksyy!
Kutsu varjojen
– Tässä biisissä kaikkien edeltävien kappaleiden ajatukset ja tunteet kiertyvät samalle kehälle herättäen ihmisen siihen tunteeseen, josta ei ole enää ulospääsyä. Ahdistus ja henkinen hyvinvointi löytää uomansa, jossa olo helpottuu. Kuoleman hyväksyminen tuntuu luontevalta ja vapauttavalta.
– Liian moni tekee tämän valinnan, kun kokee ympäröivän maailman ja elämän pusertavan ilon heidän sydämestään. Liian moni rikkinäinen sielu päätyy varjoihin. Aina on olemassa jokin ulospääsy, sillä tämä äärimmäinen ratkaisu tuhoaa niin monta muutakin elämää ympäriltään. Sanoituksissa haluan herättää ihmiset katsomaan ympärilleen ja tukemaan toinen toistaan. Ollaan ihmisiä edes sen kerran.