30. toukokuuta maailma kuulee, millainen yhtye on Arch Enemy vuosimallia 2011. Inferno pääsi kuuntelemaan Khaos Legions -levyä etukäteen Saksassa.
Teksti: Vilho Rajala Kuva: Dario Dumancic www.archenemy.net
Michael Amott löntystelee väsyneen näköisenä AJZ Bahndamm -nimisellä keikkapaikalla Saksan Wermelskirchenissä, Düsseldorfin lähellä. Paikka on parinsadan hengen klubi. Se on alun perin kuulemma vallattu talo ja nykyään nuorison tukikohta, joka on alati purku- tai häätöuhan alla.
Arch Enemyn laulaja Angela Gossow on kotoisin seudulta ja esiintynyt täällä bändiensä kanssa jo kauan ennen liittymistään Arch Enemyyn. Näitä muistoja hän veresteli eilen tungeksivan yleisön edessä spesiaalikeikalla, jolla kuultiin myös kaksi uutta biisiä.
Amottilla on kädessään cd, joka sisältää tämänhetkisen version Arch Enemyn Khaos Legions -levystä.
– Meillä oli vähän vaikeuksia tässä, piti vaihtaa studiota ja miksaajaa. Lennän huomenna Englantiin Andy Sneapin luo, työ on vielä vähän kesken. Kuulette nyt tämänhetkisen version, Amott sanoo.
Rickard Bengtssonin piti miksata levy, mutta ilmeisesti bändi ei ollut hänen työhönsä tyytyväinen. Vaikka nyt kuultu versio on olevinaan keskeneräinen, se kuulostaa juuri siltä, miltä Arch Enemyn voi odottaa kuulostavan. Massiiviselta ja konemaiselta. Napsuu, jyrisee ja murisee.
Biisilistassa on peräti 14 kappaletta, joiden joukossa kolme instrumentaalia. Instrumentaaleja ei tosin ole vielä kuunteluversiolla.
Yesterday Is Dead And Gonen kertosäemelodia on tarttuva, mutta muuten biisi ei iske suoraan hermoon. Tämä oli toinen kappaleista, jotka bändi soitti eilen livenä. Sen verran koukuttava veto kuitenkin, että jäänee muutamalla kuuntelulla päähän.
Bloodstained Cross vaikuttaa vahvatunnelmaiselta palalta, mutta bändi pääsee omimmalle alueelleen vasta Under Black Flags We Marchissa. Hillitöntä fillailua ja soitintaiturointia, jopa groovailuyritystä.
No Gods, No Masters on ilmiselvä livehitti. Se tuli todistetuksi jo eilen. Takuuvarmaa Michael Amott -melodiaa ja tarttuva kertosäe. Sanomakin on hevikeikalle passeli.
Sitten levy alkaa nostaa soittopanoksia. City of the Deadin juoksutusalku on hysteerinen ja Through the Eyes of a Raven paisuttelee raskasta riffiään komeasti. Angela Gossow selvästi nauttii raven-sanan ääntämisestä.
Cruelty without Beauty on kummallisempi kappale, mutta soittajille varmasti mieluinen. Blastia, kohkausta ja vuorottelukitarointia.
Cult of Chaos ja Vengeance Is Mine ovat nopeampia vetoja, ja jälkimmäinen saattaa olla bändin kovin thrash-rypistys kuunaan. Alun rumpufilli on fantastinen. Juuri näin kappale tulee aloittaa!
Myös Thorns in My Flesh on vähän rivakampi kappale, mutta jää ainakin ilman välissä olevaa instrumentaalia ympäröivien biisien varjoon.
Secrets päättää levyn Michael Amottin tavaramerkkimelodioihin. Sooloilu lähtee hanskasta, kuten tällä bändillä kuuluukin.
Alleviivaan jälleen, että kertakuuntelun perusteella ei voi mitään totuuksia julistaa. Siltä se nyt kumminkin tuntui, ettei bändi ainakaan riman ali ole mennyt. Levy ei tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, ei mitään mullistavaa, mutta se on laadukasta musiikkia, jonka tekemiseen pystyy vain Arch Enemy.
Olen aina pitänyt Arch Enemyn pidättelemättömästä soittotaituroinnista, ja sitä Khaos Legionsilla on yllin kyllin. Hyvä niin, mutta väkisin tulee mieleen, että 14 kappaletta on jo aika paljon. Levy tuntui ihan kokonaiselta ilman instrumentaalejakin.
Arch Enemy: Khaos Legions (ilm. 30.5.2011):
1. Khaos Overture (Instrumental)
2. Yesterday Is Dead And Gone
3. Bloodstained Cross
4. Under Black Flags We March
5. No Gods, No Masters
6. City of the Dead
7. Through the Eyes of a Raven
8. Cruelty without Beauty
9. We Are Godless Entity (Instrumental)
10. Cult of Chaos
11. Thorns in My Flesh
12. Turn to Dust (Instrumental)
13. Vengeance Is Mine
14. Secrets