Vuosi sitten ilmestyneen Curse You All Men! -ensidemonsa pian levy-yhtiön kautta julkaisevan Matriarkathumin Môru, Änglamakerskan ja Blodravn ovat saaneet tarpeekseen sovinismista, ahdistelusta ja tasa-arvon puutteesta. Black metal on bändille oiva apuväline repiä auki pitkään vaiettuja yhteiskunnallisia kipupisteitä, jotka koskettavat myös metalliskeneä.
– Elämme vuotta 2021, mutta se tuntuu yhä monin paikoin vuodelta 1961, kitaristi Änglamakerskan sanoo puhuessaan bändin syntymän juurisyistä.
– Metalliskenen naisia ei kohdella tasa-arvoisesti. Oli ajatus sitten tietoinen tai alitajuinen, esimerkiksi backstagellä naisen oletetaan yhä olevan jonkun ”oikean bändiläisen” tyttöystävä tai bändäri.
Änglamakerskan painottaa, että tietenkään kaikki miehet eivät käyttäydy sikamaisesti, mutta hänen mukaansa ”ainoa vaihtoehto sanoman jyräämiseksi läpi on edetä täysillä ja anteeksi pyytelemättä”.
– Black metal on silkkaa nihilismiä, joten se on tarkoituksellemme täydellinen kanava. Koimme, ettei asiaa pidä enää kaunistella yhtään. Jonkun on sanottava, tai oikeastaan huudettava, tosiasiat päin kaikkien näköä. Jonkun on noustava tätä kaikkea vastaan. Siksi Matriarkathum on olemassa.
– Ainoa demomme jälkeen ilmoille jäävä kysymys saattaa olla, miksi bändi kirjoittaa näistä aiheista. Jos tuo on kuulijan alitajuinen reaktio, hän voi olla yksi heistä, joille kappaleet on kirjoitettu.
Totuuden liekit
Curse You All Men! -demolla tunteenpalo kanavoituu alkukantaiseksi black metaliksi, jossa ei kuulla genren modernimpia elementtejä. Änglamakerskan kertoo, että yhtye halusi kirjoittaa tärkeän sanomansa saattamiseen inhorealistisen rehellistä musiikkia.
– Darkthrone, Astarte, Funeral Mist, Necrovore, Dissection, Grotesque, Sadistic Intent, Diamanda Galas, Venom, Coven ja monet muut antoivat meille suuntaa, missä hengessä haluamme tehdä viestimme selväksi.
– Black metal on kasvanut ja versonnut lukemattomiksi alagenreiksi. Niitä yhdistää ajatusmaailmoja auki repivä kiihko ja halu murtaa rajoja. Blackissä on ollut aina kyse myös sääntöjen rikkomisesta. Yhteiskunnan kahleiden murtamisesta.
Raaka underground black metal ei välttämättä ole kuuluvin äänitorvi feministiselle sanomalle. Änglamakerskan tiedostaa tämän.
– Tiedämme, että voisimme viedä sanomamme suuremman yleisön korviin tekemällä ihan muunlaista musiikkia, mutta black metal on verissämme. Se on sitä, mitä olemme.
– Matriarkathumin on oltava satanistista, kylmää, raakaa ja necroa. Totuuden liekkejä, jotka polttavat sinua sisältä, eikä niitä voi mitenkään sammuttaa. Ei hiottua tuotantoa tai täydellisesti soitettuja kappaleita, vaan raakaa asiaa.
Ymmärrys musiikin mahdollisuuksista vaikuttaa asioihin juontuu Änglamakerskanin kohdalla hänen historiastaan.
– Vanhemmillani oli upea vinyylikokoelma täynnä 70-lukulaista ruotsalaista progea. Ne bändit olivat todella kantaa ottavia ja poliittisia. Niiden bändien naiset pitivät suurta meteliä asioistaan ja tekivät minuun vaikutuksen. Turid, Marie Selander ja Lena Ekman herättivät minut viattomuuden sumusta.
– Ollessani 12- tai 13-vuotias löysin punkin. Ruotsissa oli monta hienoa bändiä kuten Operation, Tant Strul, Sötlimpa ja Moderat Likvidation, jotka räjäyttivät tajuntani toden teolla jo pelkillä lyriikoillaan.
– Myöhemmin black metalin satanismi alkoi vedota minuun. Funeral Mist, Von ja Mayhem, muutamia mainitakseni. Sieltä löysin mielentilan, jonka kautta uskoin voivani kanavoida aatteita, jotka kumpuavat sisimmästäni.
Hyväksikäyttöä varjoissa
Nostan esille Suomessa suurta huomiota saaneet somesivustot kuten #punsktoon ja #metaltoon, joista kummunneet hyväksikäyttötarinat eivät yllätä Änglamakerskania lainkaan.
– Tasa-arvo on yhä utopiaa. Se näyttää hyvältä paperilla ja siitä on mukava puhua ääneen, mutta samalla kaikki tietävät, että todellinen tasa-arvo ei ole vielä lähelläkään todellisuutta.
– Asiat ovat parantuneet vuosien varrella. Jopa keikkapaikat ja siellä käyvät ihmiset ovat alkaneet kyllästyä ääliömäiseen käytökseen, joka on annettu anteeksi liian pitkään. Skeneä dominoivat silti yhä elitistit, jotka asettavat kirjoittamattomia sääntöjä. Jos astut millinkin sivuun säännöistä, mitä vaikkapa black metalin tai sitä soittavien ihmisten tulee olla, sinut tuomitaan hylkiöksi.
Kitaristi löytää omasta elämästään lukemattomia konkreettisia esimerkkejä ahdistelusta liikuttuaan keskellä turvallisina pidettyjä metallipiirejä keikoilla, baareissa ja tapahtumissa.
– Taannoin minun oli tarkoitus mennä juhliin, jossa oli metalliväkeä. Ovella järjestäjä esti pääsyni sisälle ja vaati, että minun on osattava nimetä Bathoryn albumit kronologisessa järjestyksessä todistaakseni, etten ole tulossa juhliin ainoastaan etsimään mieluisaa panoa.
– Minua on käytetty baareissa hyväksi kymmeniä kertoja. Vaikkapa siten, että ollessani tiskillä olutta ostamassa mies lähestyi minua takaa, tunki kätensä housuihini ja ilmoitti, että nyt olen hänen. Kun käännyin ympäri ja annoin hänen kuulla kunniansa, jätkä sylkäisi kasvoilleni ja heitti tuoppinsa päälleni.
– Me emme ole edes soittaneet keikkoja. Entä kaikki kiertueilla olevat bändit, joissa on naisia? Naisia on hakattu tai raiskattu backstageillä. Kukaan ei puhu niistä asioista, koska naisille häpeän määrä on liian suuri ja miehet voivat yhdessä kieltää kaiken ja vitsailla, että ”se kaikkihan on vain rock’n’rollia.”
Totuus sattuu
Matriarkathumin feministinen black metal, suoraviivaiset sanoitukset ja kärjistetyt sanavalinnat ovat herättäneet somessa vastareaktion, joka tuskin yllättää: bändiä pidetään trollina tai huijauksena.
– Emme kiinnitä juurikaan huomiota nettiöyhöttäjiin, koska ihmiset tuntuvat taantuvan somessa luvan kanssa 14-vuotiaan tasolle, Änglamakerskan kuittaa.
– Tiedämme silti, mitä siellä on meneillään. Juuri sitä, mitä saatoimme odottaakin. Totuus sattuu. Ihmiset reagoivat sanomaamme. Kerjäsimme voimakkaita reaktioita, ja niitä olemme myös saaneet.
– Metalliskene tarvitsee ravistelua. Totuuden on tultava julki. Isoja liikkeitä on tapahduttava. Metalliskenen on muututtava. Ne, jotka pitävät meitä vitsinä, ovat juuri niitä, jotka tietävät meidän olevan oikeassa.
– Joka kerta, kun nainen saa huomiota metalliskenessä, lumipalloefekti käynnistyy. Naiseutta kavahdetaan, joku keksii valheen ja viikkoa myöhemmin skenessä puhutaan, miten joku epäilee naisen päätyneen bändiin jonkun miehen kautta, saaneen levytyssopimuksen vain koska on nainen tai jotain muuta vastaavaa hevonpaskaa.
– Naiset ovat yhä ulkopuolisia metalliin tunkeutujia, joiden on todistettava motiivinsa ”oikeiksi”. Muistatko, miten paljon lokaa Angela Gossow sai niskaansa liityttyään Arch Enemyyn? Ihailuakin tuli, mutta Arch Enemyn epäiltiin tehneen vain jonkinlaisen julkisuustempauksen. 20 vuotta myöhemmin tilanne on samanlainen.
– Sanomamme on niin kitkerä, että on paljon helpompaa julistaa meidät huijaukseksi, koska julistamamme todellisuus ei tunnu mieluisalta.
Bändi tiedostaa tulella tulta vastaan -vastahyökkäyksensä riskit. Sen, että kärkevästi miesvihaksi puettu äärimetalli voi herättää jopa entistä voimakkaampaa naisvihaa.
– Äärimmäiset vastareaktiot ovat aina tosiasia, kun tekee äärimmäisiä ratkaisuja, Änglamakerskan toteaa.
– Me emme vihaa kaikkia miehiä. Syljemme sanomaamme ulos tällaisella kiihkolla ja kärkevyydellä vain tehdäksemme sanomamme selväksi. Ravistelemme kuulijat hereille. Sitten voimme jatkaa keskustelua. Jos saamme aikaiseksi edes pientä liikehdintää asiamme puolesta, se on kaiken kokemamme arvoista.
– Miehet ovat laulaneet halveksuvasti ja alistavasti naisista vuosikymmeniä. Jos helvetti repeää sen takia, että naiset pistävät kerrankin vastaan, olemme taatusti oikeilla jäljillä.
Taistelu on vasta alussa
Matriarkathum toimii anonyymisti, ainakin niin pitkään kuin se on mahdollista. Änglamakerskan nimeää tähän kaksi syytä.
– Olemme saaneet metallistamme hienoa palautetta, mutta tietenkin myös vihaa, hyökkäyksiä ja uhkauksia.
Kitaristi lainaa erästä palautetta, jonka kirjoittaja fantasioi hukuttavansa hänet.
– Tällaisia viestejä pidetään jonkinlaisina sananvapauden ilmentyminä, mikä alleviivaa sitä, miksi Matriarkathumia tarvitaan. Mutta se on myös syy siihen, minkä takia pysyttelemme anonyymeinä.
– Emme pelkää mitään. Olemme valmiita kohtaamaan vastarinnan. Mutta itseään on suojeltava, jos aikoo pysyä hengissä näiden aiheiden keskellä. Niiden vaarallisuutta itsellemme ja lähimmäisillemme ei pidä väheksyä.
Änglamakerskan lisää, että samalla anonyymius tekee kunniaa ”sille mystiikalle ja pimeydelle, jota black metalissa oli vielä vuosikymmeniä sitten”.
– Sosiaalinen media on tuhonnut metalliskenen. Mitä tapahtui black metalille, jonka kanssa vartuimme? Muistatko ne ajat, kun kenelläkään ei ollut käsitystä, miltä De Mysteriis Dom Sathanasin mielipuolinen laulaja näyttää?
– Emme ole varmoja, tulemmeko koskaan soittamaan keikan keikkaa. Voi olla, että sanomamme vaatii anonymiteetin voimaa myös myöhemmin.
Maailma ei muutu hetkessä eikä yhdellä black metal -demolla, joten Matriarkathum tulee jatkamaan taisteluaan.
– Demomme julkaistaan pian vinyylinä hienon levy-yhtiön kautta, Änglamakerskan paljastaa.
– Kunhan aika on oikea, tulemme kirjoittamaan vielä äärimmäisempää musiikkia ja sanomaa. Feministisen black metalin liekit eivät tule sammumaan.
Julkaistu Infernossa 10/2022.