Musiikki elää monenlaisissa maailmoissa. Tiktok-maailmassa sävelletään ja sanoitetaan puolen minuutin mittaisia biisejä, jotta ne ehtisivät soida kokonaan lyhytvideoiden jakamiseen tarkoitetulla sosiaalisen median alustalla.
Ihanan kaukana sieltä on post-rockin ja -metallin maailma, jossa musiikki muotoutuu massiivisiksi teoksiksi, eeppisiksi kappaleiksi, joilla saattaa olla mittaa hyvinkin vaikkapa kymmenen minuuttia. Hyvä esimerkki tästä on itävaltalainen post-black metal -bändi Harakiri for the Sky, jonka uuden albumin Scorched Earthin kaikki biisit ovat 7–10-minuuttisia.
Sosiaalinen media on kuitenkin niin tärkeässä asemassa, että näinkin erilaiset maailmat sivuavat usein toisiaan.
– Kuvasimme äskettäin livematskua täällä kotikaupungissani Salzburgissa. Levy-yhtiö sanoi, että kuvaamamme materiaali oli sopivaa muihin kanaviin, mutta Tiktokiin täytyisi tehdä lyhyempi versio, kertoo Harakiri for the Skyn laulaja JJ eli Michael V. Wahntraum.
– Kysyin kuinka lyhyt sen sitten pitäisi olla. ”30 sekuntia.” Ihmettelin, että mitähän meistä muka saa irti puolessa minuutissa. Mutta siihen maailma on mennyt. Ihmisillä ei ole enää aikaa mihinkään ja kaikki on nopeasti ohi. Sitten tehdään jotain pikaruokataidetta.
Harakiri for the Skyn teokset eivät ole genressään epätavallisia. Post-rockin ja tunnelmallisen black metalin hybridi taipuu luonnostaan suurellisiin muotoihin.
– Se on aina ollut Harakirin juttu, hyvin luontevaa meille. Emme mieti koskaan, tekisimmekö kymmenen lyhyempää vai seitsemän pitkää biisiä. Tämä vain menee niin kuin menee. Biiseissämme on pitkiä, elokuvallisia osia, ja kappaleet kasvavat kasvamistaan, kunnes räjähtävät. Vastaavaa ei voisi tehdä lyhyissä sävellyksissä.
Tuskin on liioittelua väittää, että Harakiri for the Sky ei ole kaikkia varten.
– Voin kuvitella, että nuoret, jotka ovat tottuneet kuuntelemaan normaaleja sinkkuja Spotifysta, saattavat olla ihmeissään tällaisen musiikin äärellä. Genren yleisö sen sijaan ymmärtää. Jollain Godspeed! You Black Emperorilla on lähes pelkästään vartin mittaisia biisejä. Kunhan fiilis on kohdallaan, todella mittavakaan kappale ei ole liian pitkä.
Kone käy hyvin
Wahntraum ja multi-instrumentalisti Matthias Sollak eli MS perustivat Harakiri for the Skyn vuonna 2011. Sitä ennen he soittivat tahoillaan eri bändeissä, mutta kumpikin kaipasi muutosta.
– Minä ja Matthias hengailimme usein silloisessa kodissani pyörittelemässä levyjä ja juomassa kaljaa. Kuuntelimme Woods of Desolationia ja If These Trees Could Talkia ja mietimme, että silloiset bändimme olivat ihan cool, mutta olisi hauskaa tehdä yhdessä jotakin uutta ja erilaista. Siitä syntyi Harakiri for the Sky.
Uusi yhtye edusti ajan henkeä. 2010-luvun alussa perustettiin paljon muitakin bändejä, jotka yhdistelivät post-rockia ja black metalia. Itävaltalaisten työnjako oli alusta pitäen selvä: Sollak sävelsi biisit ja alussa myös soitti kaikki instrumentit, ja Wahntraum kirjoitti lyriikat ja hoiti lauluosuudet. Asetelma on edelleen pääpiirteissään sama.
– Filosofiamme on, että ei kannata sorkkia konetta, joka käy hyvin. Eli edelleenkin Matthias säveltää ja minä sanoitan. Vain se on muuttunut, missä vaiheessa kuulen uuden biisin ensi kerran. Ensimmäisten levyjen aikaan kuulin musiikin vasta kun pohjat olivat täysin valmiit. Nykyään Matthias soittaa ideoitaan minulle aikaisemmin, kesken sävellysprosessin. Näin pääsen osallistumaan vaikkapa siihen, minkä verran laululle jää tilaa.
Harakiri for the Sky on pitänyt julkaisutahtinsa verrattain rivakkana. Bändin uutta materiaalia sisältävät julkaisut – Harakiri for the Sky (2012), Aokigahara (2014), III: Trauma (2016), Arson (2018) ja Mӕre (2021) – ovat ilmestyneet noin parin vuoden välein. Kahden hengen tiimissä yhteispeli sujuu helpommin kuin vaikkapa viiden muusikon demokratiassa, mutta joustettavaa siinäkin on.
– Olemme noin 95-prosenttisesti samaa mieltä siitä, miltä Harakirin musiikin pitäisi kuulostaa. Matthias pitää melodisista liidikitaroista enemmän kuin minä. Itse en ole innoissani soolomaisista jutuista, ja jos haraan sellaisia kohtia vastaan, Matthias sovittaa ne hiukan vähäeleisemmiksi. Mutta jos huomaan, että jokin sellainen kohta on hänelle todella tärkeä, päästän sen kyllä läpi.
Laulaja lisää, ettei Harakiri for the Sky koskaan suunnitellut alkavansa kahden hengen bändiksi.
– Se vain meni näin, koska tahdomme työskennellä tietyillä tavoilla. En esimerkiksi halua, että kukaan puuttuu sanoituksiini. Matthias suhtautuu säveltämiseensä samalla tavalla. Tämä on meille molemmille itseilmaisua ja luovuutemme esille tuomista. En usko, että homma toimisi lainkaan, jos yrittäisimme tehdä tätä jotenkin toisin.
Alkuaikoina Harakiri for the Sky toimi duona myös studiossa, mutta nykyisin albumit äänitetään useamman muusikon voimin. Bändillä on myös livekokoonpano: basisti Thomas Dornig, kitaristi Marrok ja rumpali Mischa Bruemmer ovat olleet mukana alkuajoista saakka. Viime vuosien keikoilla rumpujen takana on nähty myös Krimh-niminen kaveri.
– Pidän Harakiria kollektiivina. Vaikka tämä on minun ja Matthiasin bändi, muut soittajat ovat meille tärkeitä sekä muusikoina että ystävinä. Matthias suunnittelee myös rumpuosuudet, mutta jos rumpalimme sanoo studiossa, että soittaisi mieluummin niin tai näin, se sopii hänelle. Matthias ei ole mikään diktaattori.
Harakiri for the Sky haluaisi soittaa kaikki keikkansa samalla kokoonpanolla, mutta aina se ei ole mahdollista.
– Se johtuu yleensä päivätöistä. Kun bändi soittaa vaikka 90 keikkaa vuodessa, kyse on myös niille matkustamisesta ja niiltä kotiin palaamisesta, eli yksi keikka voi viedä pari kolme päivää. Kaikkien soittajien kohdalla tällainen matkustelu ei ole mahdollista. Siinä kohtaa me toimimme kuin kollektiivi: jos joku ei voi lähteä keikalle, joku toinen saa hänen paikkansa, ja se on okei kaikille osapuolille. Joskus teemme puoli kiertuetta yhdellä kokoonpanolla ja loput toisella. Se on bändin kannalta hyvä systeemi.
Harakiri for the Sky on treenannut keikkoja varten useita Scorched Earthin biisejä. Jää kuitenkin nähtäväksi, miten monta niistä lopulta soitetaan.
– Tammikuun lopulla meillä on kolme levynjulkaisukonserttia. Sitten nähdään, mikä toimii livenä ja mikä ei. Se on aina sellaista tasapainottelua. Bändi ei voi soittaa pelkästään uutta matskua, mutta toisaalta juuri sen esitteleminen on homman pointti. Ja kun biisimme tosiaan ovat kymmenminuuttisia, niitä ei ehdi soittaa kovin montaa siinä 70–80 minuutissa, jonka keikka kestää.
Huonoja aikoja, hyviä ystäviä
Harakiri for the Sky on kuvaillut uutta albumiaan tilannekuvaksi maailmasta. Sellainen kuva ei tietenkään voi olla kovin rauhoittava – siihen riittävän tehokkaita pumpulifilttereitä ja ruusunpunalinssejä on tuskin vielä keksittykään.
Wahntraum sanoo, että Scorched Earth ei ole poliittinen levy, ainakaan siinä mielessä, että sillä asetuttaisiin jonkin puolelle tai jotakin vastaan. Sen sijaan levyllä kuuluvat olosuhteet – se, mitä maailmassa tapahtuu.
– Asiat kuten Ukrainan sota ja Syyrian konflikti ovat vaikuttaneet Scorched Earthiin todella paljon. Huonot uutiset saavat minut todella stressaantuneeksi ja ahdistuneeksi. Kun miettii, että vuonna 2024 maailma meni kuukausi kuukaudelta aina vain huonompaan suuntaan, niin mitähän mahtaa tapahtua vuonna 2025? En halua heittää sitä vanhojen ihmisten läppää, että ennen oli paremmin. Huonoja aikoja on ollut aina. Mutta nämä nykyiset ovat kyllä helposti huonoimmat ajat minun elinaikanani.
Toisella tasolla Scorched Earth on hyvin henkilökohtainen levy. Wahntraum sanoo tekevänsä koko ajan muistiinpanoja uusia lyriikoita varten, ja toisinaan pätkät sopivat yhteen ja muodostavat kokonaisuuksia. Lähes aina lähtökohtana on hänen oma elämänsä.
– En osaisi kirjoittaa fantasia-aiheista. Tai ehkä osaisin keksiä tarinoita, mutta pidän tärkeänä laulaa kokemistani asioista. 90 prosenttia sanoituksistani ovat omaelämäkerrallisia. Laulan Scorched Earthillä monenlaisista aiheista. Sitä ei voi pitää teemalevynä, mutta kyllä siinä silti jonkinlainen punainen lanka on.
Scorched Earthillä on myös lukuisia vierailijoita. Yksi on brittiläisen post-hardcore-bändin Svalbardin Serena Cherry, joka laulaa Too Late for Goodbyes -kappaleessa.
– Näin Svalbardin keikalla joskus vuonna 2015, kun bändi oli ensimmäisellä Euroopan-kiertueellaan. Olin ihan tohkeissani, että osaapa tuo nainen sekä rääkyä että laulaa hyvin. Puhuimme Matthiasin kanssa, että olisi siistiä saada levylle raakaa naislaulua, ja päähäni pälkähti ehdottaa, että Serena olisi hyvä. Loppujen lopuksi hän lauloi biisiin myös puhtaita osuuksia. Hänen äänensä sopi biisiimme aivan täydellisesti.
Scorched Earthin avaavassa Heal Me’ssä ääneen pääsee australialainen black metal -muusikko Tim Yatras. Hänet tunnetaan muun muassa yhtyeistä Austere, Woods of Desolation, Grey Waters ja Germ.
– Tim on meille suuri vaikuttaja. Hän tekee hyvää musiikkia. Kuuntelimme Austerea Harakirin perustamisen aikoihin ja jo ennen sitä, samoin Grey Watersia ja Germiä. Olimme tavanneet Timin jo ennen Scorched Earthin tekemistä ja tiesimme hänet hyväksi tyypiksi. Oli kiva saada nuoruuden sankari mukaan levylle.
Scorched Earthin bonusraitana kuullaan Radiohead-laina Street Spirit (Fade Out). Sillä Harakiri for the Skyta avittaa bläkkisbändi Grozan Patrick Ginglseder.
– Patrick on läheinen ystävämme. Tapailemme usein ihan muuten vain, otamme olutta ja jammailemme. Harakiri on tehnyt kiertueita Grozan kanssa, ja minä ja Matthias vierailimme bändin Daffodils-biisissä.
Ajatus kollektiivista ulottuu bändissä vakituisesti soittavien piirin ulkopuolelle.
– Kaikki tuntevat toisensa ja olemme kuin yhtä suurta perhettä. Tiedän, että tuo kuulosti pateettiselta, mutta se on oikeasti hyvä juttu. Jos tarvitsee jotain muusikkoa keikalle tai studioon, aina löytyy joku, jota kysyä.
Scorched Earth on Harakiri for the Skyn kuudes studioalbumi, tai voi se olla kahdeksaskin, mikäli vuonna 2022 ilmestyneet Harakiri for the Sky MMXXII ja Aokigahara MMXXII lasketaan mukaan. Kyseessä ovat uudelleen soitetut versiot bändin debyytistä ja toisesta albumista.
Wahntraum sanoo, että alkuperäiset versiot ovat ”ihan okei”, mutta pandemia tarjosi hyvän tilaisuuden korjata tehtyjä virheitä.
– Kahdella ensimmäisellä levyllämme on monia meille tärkeitä biisejä, joita pidämme tosi hyvinä. Tuotanto ei kuitenkaan tehnyt niille oikeutta. Äänitimme levyt kotistudiossa, eikä rumpuja edes soitettu vaan ne ohjelmoitiin.
– Mietimme ensin uudelleenmiksaamista ja -masterointia, mutta tulimme siihen tulokseen, että samapa ne on tehdä alusta pitäen uusiksi. Tuolloin bändit eivät päässeet keikoille koronan takia, joten luova studioprojekti oli paikallaan. Tuntui makealta idealta päivittää levyt kehittyneempään Harakiri-soundiin.
Julkaistu Infernossa 1/2025.