V for Violencen debyyttialbumi The Cult of V (2009) saa vihdoin seuraajan. The Book of V ilmestyy perjantaina 28. elokuuta ja Infernolla on etuoikeus tarjota koko pitkäsoitto kuunneltavaksi siihen saakka.
Helsinkiläinen vaihtoehtometallipumppu operoi kakkoslevyllään groovaavan aggression, industrial-mausteiden ja häikäilemättä pomputtavien riffien maailmassa. Laita The Book of V soimaan ja lue bändin biisikohtaiset kommentit soittimen alapuolelta.
1. The Hated Saint
– Levyn ensimmäinen single sisältää mielestäni jossain määrin elementtejä levyn koko biisikatraasta: melodiaa, nopeutta ja raivoisia, intensiivisiä laulusovituksia. Sikäli kun bändiä on verrattu Slipknotiin, voin tämän kappaleen kohdalla allekirjoittaa yhtäläisyyksien olemassaolon.
– Vihattu pyhimys. Kertojaäänen soisi kuuluvan kenen tahansa sellaisen pään sisällä, joka haluaa saavuttaa asioita ja saada aikaan muutoksen. Tahdonvoima on voimavara, joka tulee valjastaa asioihin, jotka kokee tärkeiksi. ”I am the only way”. Sekopäisessä musiikkivideossa kertojaääni henkilöityi saarnamieheksi!
2. The Downfall pt. I: To Feel Alive
– Levyn melodisempaa tulkintaa raskaan pompahtavan riffittelyn kera. Sävellysvaiheessa tuli jonkinlaisia Korn-vibojakin, mutta ehkä nämä elementit ovat sulautuneet kuulostamaan tarpeeksi itseltään.
– The Downfall -biisikaksikon ensimmäinen osa kertoo rakastumisen vaaroista ja tämän tiedostavan henkilön sadomasokistisuudesta. Tulla satutetuksi rakkaudessa tunteakseen elävänsä kivun kautta.
3. Never Enough
– Noniin, nyt päästiin riimittelemään! Liki räppityyliin suollettua säkeistösäksätystä, runsaasti skrätsäystä ja nu-metal-riffiä. Limp Bizkit! Loppupuolen örvellykset ovat omaan makuun levyn suloisinta antia.
– ”It is not how hard you hit, but how hard you can get hit and keep moving forward” – Rocky Balboa
4. Like It Like That
– Tälle yhtyeelle ehkä epätavallisenkin letkeää säkeistöriffittelyä sekä melodista että rajua kertosäettä. Loppupuolella taas bändille ominaiseen tyyliin kunnon meltdownit.
– Rajua rakkautta vai jotain ihan muuta? Onko rakkautta kuoleman jälkeen? Tavallaan! Tässä Ian Curtisin kuolematon lausahdus viety uuteen ulottuvuuteen.
5. I Need You
– Erittäin hieno biisi. Painostavat säkeistöt, kaunis kertosäemelodia sekä loppuhuipennuksen jouset ovat varsin kova kombo. Erityiskiitos Tommi Salomaalle levyn jousi- ja kosketinsovitusavusta! Viulussa muuten Turisaksen Olli Vänskä.
– Irtipäästämisen mahdottomuus ja kuinka pitkälle on valmis menemään estääkseen sen.
6. A Place To Fill
– Tälle levylle ei jostain syystä päätynyt kuin yksi kunnon death metal -riffi ja se löytyy täältä. Taas annetaan Slipknot-tyyliin fuckien raikua säästelemättä, ja vielä väliosan Doors-urkujen psykedelia tuohon päälle, niin melkoinen paketti on kasassa!
– Itsetuhoisesta rakkaudesta laulellaan. Kynsin ja hampain pidetään kiinni siitä itselleen kaikkein vahingollisimmasta tilasta.
7. God On Trial
– Pomppuriffiä, hienoa rytmittelyä ja jänniä soundeja. Melko suora biisi, mutta jokseenkin skitsofreeninen ilmapiiri. Levyn varhaisimpia sävellyksiä, joskin rankasti uudelleensovitettuna.
– Nimikkoelokuvansa mukaisesti paasataan jumalan epäoikeudenmukaisuudesta. Holokausti ja pedofiilipapit mainittu. Bongaa Hitler-imitaatio!
8. Sodomedia
– V for Violence goes industrial! On rumpuluuppia ja särön läpi vedettyä laulua. Tässä kohtaa mainitaan Ministry. Hieno livebiisi ja täyttä paahtoa alusta loppuun.
– Debyytin saamien arvioiden suora kääntäminen englanniksi sai huomaamaan, että sanastoa voi käyttää myös anaaliseksistä puhuttaessa. Mitä yhteistä arvioilla ja persepanolla on, sen saa kukin itse hahmottaa.
9. Not a Word
– Groovaavaa tuplabasaria ja lennokasta riffittelyä. Pirteämpää levyn antia. Vokaalisien sovituksissa vaikutteita on kuultavissa mm. Godsmackistä.
– Sitä kuulee paljon puhetta, mutta vähän asiaa. Paljon valitusta ja vaikerointia ja vähän tekoja. Itseluottamuksen puute estää asioiden kulun.
10. What the Fuck!
– Suoraviivainen junttarytmi ja ulvovat samplet heti introon. Läiskitään biisi välittömästi käyntiin. Vokaalipuolella päästään taas räpäytyksen puolelle. Tarkemmalla kuuntelulla biisi ei rytmiikkansa puolesta ole kuitenkaan ainakaan yksitoikkoinen. Sätkien ja pomppien eteenpäin rullaavassa kertosäkeessä ei taaskaan F-kirjaimia säästellä.
– Besserwissereiden ja trendien perässä juoksevien paskahousujen meininki saa ajattelemaan nimen mukaisesti.
11. The Downfall pt. II: Amourageddon
– Toiseksi singleksi valittu levyn slovari, joskin tämänkin väliosassa meuhkataan jälleen oikein antaumuksella ja raskaasti. Sävellys- ja sovitusvaiheessa yhdestä biisistä kehittyi kaksi tarpeeksi omaa kokonaisuuttaan, jolloin kahdeksi osaksi jakaminen oli perusteltu ja hyvä päätös. Hienot piano- ja jousimelodiat. Myös tästä kappaleesta löytyy hieno video.
– Koska The Downfall -kappaleissa oli musiikillisesti samoja elementtejä, tuntui luonnolliselta pitää myös teema samassa aiheessa. Alaotsikkonsa mukaisesti tarina kahdesta rakastavaisesta, joiden rakkaus tuhoaa koko maailman. Paholaisen serenadi jumalalle. Tässäkin rakkaudessa on siis kääntöpuolensa!