Vuonna 1986 perustettu thrash metal -pioneeri, pudasjärveläinen National Napalm Syndicate julkaisee tulevana perjantaina (22.4.) kuudennen albuminsa The New Hell. Mukana on uusi laulaja Epe Mänty, joka on tuonut mukanaan mausteita ja energiaa muun muassa hardcoren puolelta.
”Kaikki palaset loksahtivat viimeinkin oikeille paikoilleen ja nyt National Napalm Syndicate on juuri sitä, miltä se on korvieni välissä kuulostanut perustamisestamme lähtien. Musiikillisesti mennään old school thrash metalista aina progempaan kamaan, joten skaala on laaja, mutta kokonaisuus pysyy silti tiukasti kasassa”, yhtyeen alkuperäisjäsen ja kitaristi Jukka Kyrö avaa uutta levyä.
Inferno tarjoaa koko levyn kuunneltavaksi jo nyt. Alta löydät lisäksi Kyrön kappale kappaleelta -kommentit, jotka avaavat lisää albumin saloja.
Overture 7734
– Meillä on yleensä levylle tehty aina intro luomaan jonkinlaista tunnelmaa ennen ensimmäisen biisin alkua. Tämä tehtiin siinä äänitysten loppuvaiheilla, kun alkoi hahmottua millainen kokonaisuus albumista tulisi.
– Möreät demonimurahdukset tulevat A.R.G.:n Tepan toimesta ja heleämpi ääninen on tyttäreni Lumi. Hyvin toimii kontrasti ja levyn löyhähkö teema käy selväksi. Päin helvettiähän tässä mennään.
We Are in Hell
– Alun perin tämän biisin piti olla levyn nimikkokappale, mutta nimi sitten vaihtui levynkannen ohessa. Musiikillisesti mennään aika turvallisesti siellä thrash metalin puitteissa. Kertosäe on kyllä iso ja tarkoituksella sellaiseksi tehty.
– Sanoitukset ovat Epen käsialaa ja käsittelevät nyky-yhteiskunnan some- ja informaatiotulvaa. Maailman pahuus tulvii jo lastenkin silmille kaikenmaailman tiktokeista ja sometuksista. Kai tälläkin edistyksellä sitten joku tarkoitus on.
Depression
– Epen kirjoittamat sanat kuvailevat napakasti suomalaisen miehen masennusta. Apua ei meinaa saada eikä sitä kyllä haetakkaan jollei ole ihan äärimmäinen pakko. Helpompi juoda tai ostaa köysi.
– Tässä biisissä on kuitenkin toivon pilkahdus siellä seassa. Musiikki on hieman keskitempoisempaa matskua ja panostettiin vaihteeksi kertosäkeeseen. Kitarat jyräävät mukavasti.
Naulapää
– Tämä on Epen ja Hapan (Harri Lampinen, kitara) tekemä biisi alusta loppuun. Saattue on tästä jotain versiota aikoinaan soitellutkin. Tekstit kertovat siitä naapurin insinööristä tai alakoulun puutyönopettajasta, jolle Koskenkorva maistui ja nyrkki saattoi heilua illan myötä kotiosoitteessa. Mukava Pantera-biisi mun mielestä, livenäkin mennyt hyvin siellä muiden kappaleiden mukana.
Final Scene
– Epen sanat ja lyhyt manifesti, jossa kerrotaan ettei aina kannata hyppiä toisten varpaille ja joskus kannattaisi kuunnella muitakin ihmisiä. Tai näin minä tämän ainakin tulkitsen. Epellä on taito kirjoittaa sanoja, joista voi löytää merkityksiä useampaankin elämäntilanteeseen.
– Vihainen biisi kaiken kaikkiaan. Soitannollisesti tässä on nämä samat elementit, joita on nyt parilla levyllä aiemminkin viljelty. Harmonioita kitaroilla ja nyansseja tarpeen mukaan.
God Plutonium
– Tässä onkin sitten mun sanoitukset. Ihan mennään 80-luvun thrash-meiningillä, periaatteessa sanat voisivat olla suoraan joltain Nuclear Assaultin levyltä. Mitään suurempaa profetiaa tai merkitystä biisillä ei ole. Heijastelen omia pelkojani, joita silloin aikoinaan pään sisällä kummitteli. Silloinhan sydän jätti iskun väliin aina kun kuului suihkukoneen ääni taivaalta. Oi niitä aikoja…
– Tästä biisistä julkaistiin sinkkukin toista vuotta sitten. Tälle albumiversiolle soiteltiin lähestulkoon kaikki kitarat uusiksi sooloja myöten. Ärhäkämpi versio saatiin aikaiseksi.
Monster
– Villen eli meidän rumpalin tekemä biisi. Hän on tämän orkesterin progemies ja kuuleehan sen tästä kappaleesta. Mun osuus oli lähinnä kitarasoolon säätäminen, muutoin sovitus yms. on kaikki Villen käsialaa.
– Monster jakaa levyn mukavasti kahteen osaan, ja on pakko tunnustaa, että tämä oli vaativin biisi toteuttaa studiossa. Kannatti kyllä työstää, sillä tästä muodostui yksi mun lemppareista loppumetreillä. Sanat on taas Epeä, en ala analysoimaan niitä sen enempää eli lukekaa itse.
Poison Crown
– Old school thrash metalia, ja valittiin ensimmäiseksi videobiisiksi siksi, että saadaan ihmiset hereille. Tämän kappaleen myötä ainakin kaikki yhtyeemme alkuperäiset vaikutteet tulevat selviksi. Todennäköisesti treenataan live-settiin ASAP.
– Sanat ovat tällä kertaa mun tekemät, ja niissä masentunut sekä harhainen kaveri hakee tukea tuskaansa uskon parista törmäten asfalttiin. Toisaalta biisi voi myös kertoa vallan korruptoivasta vaikutuksesta ja moraalin katoamisesta.
Werewolf
– Wanha demobiisi vuodelta 1987. Demonztrator levytti tästä mainion version taannoin ja pääsin itsekin heidän kanssaan biisiä livenä esittämään. Tästä innostuneena tehtiin itsekin 2022-versio kappaleesta, muokattiin hieman ja hommattiin kunnon äijälauma auttamaan lauluissa. Mukana ovat mm. A. Boman (Demilich), J. Hurskainen (Demonztrator), Tepa (A.R.G.), M. Veikkola ja tietysti Epe. Mr. Hurskainen vetää säkeistöt Epen kanssa vuorotahtiin.
– Hauska biisi, sanat ovat nuoren miehen näkemys ihmissusista. Ja saatiinpa soitettua mukaan slide-kitaraakin.
Supercharged Detroit Demon
– Autoilubiisi, orkesterissa useampi meistä diggailee muskeliautoja ja tämä kait on thrash metal -versio aiheesta Epen sanoilla. Biisissä soi mm. theremin eli onko se nyt sitten Led Zeppelin -vaikute?
ACG-137
– Intro seuraavalle biisille, mukaan ääniteltiin jo aiemman levyn videolta tuttua Chevrolet Bel Airia. Hyvin V8 murisee!
Venomous Encounters
– Tämä biisi onkin sitten hieman poikkeava tapaus, jota itse kutsun thrash metal -murhaballadiksi. Epelle ohjeistettiin, että kanavoi nyt sisäistä Johnny Cashia ja Nick Cavea jotta päästäisiin lähelle oikeaa
tunnelmaa.
– Keskitempoinen kappale, jossa on helvetisti kitaraharmonioita ja mukavat syntikkamelodiat. Mukana myös Antti Boman antamassa oman tukensa kertosäkeisiin. Tästä saa mukavan tunnelmapalan keikoille.
Reprise 7734
– Levynkannen innoittama outro. Merta, ukkosta ja lähestyvä loppu.