”Jos eläisimme jossain muussa maassa kuin Suomessa, meillä ei välttämättä olisi vapautta esimerkiksi tehdä tällaista musiikkia” – haastattelussa Vvorse

Metallin suuntaan viittaavaa hardcorepunkkia takova Vvorse kuulostaa nykyisellään terävämmältä ja paremmalta kuin koskaan aiemmin.

Uusi Ajatus vapaudesta -ep on ihan reipas kohennus Näkyjä helvetistä -albumista (2016). Millaisin mielin lähditte kasaamaan pikkulevyä? 

– Levyn valmistuttua ja muutaman keikan heitettyämme huomattiin, mitkä jutut siinä toimi ja mitkä ei. Tuli semmoinen palo, että kun seuraava julkaisu on pihalla, me on otettu ainakin kaksi askelta eteenpäin, rumpali Topi aloittaa. 

– Fiilisteltiin, miten siistiä olisi julkaista seuraavaksi albumin sijaan ep, koska haluttiin vaihtelua julkaisuformaattiin ja samalla tiivistää ilmaisua tykimmäksi ja tiukempaan pakettiin. Perusperiaatteena oli, ettei poiketa liiaksi alkuperäisestä ajatuksesta, eli bändin pitää kuulostaa itseltään. Sovitusideoita, riffejä, melodioita ja sanoituksia tuli joka ukolta, mikä on mun mielestä tosi siistiä – ite ku diggailen bändejä kuten Soundgarden ja Beatles, joissa kaikki sävelsi ja sanoitti. 

Luotatte vahvasti kasettijulkaisuihin. Miksi? 

– Musiikinkuuntelu on painottunut tänä päivänä vahvasti nettiin, mutta fyysisillä kappaleilla on oma paikkansa ja asemansa. Kasettiformaatti istuu hyvin tämänkaltaiseen musiikkiin, mutta se on myös edullinen ratkaisu pienissä painoksissa, mikä on tärkeää, koska meidän musiikki on marginaalista tavaraa, basisti Jaakko kertoo. 

– Vinyyleissä kuluja nostaa matrisoinnit ja muut pohjatyöt, joten kovin pieniä painoksia ei kannata tehdä. Edellinen levy me julkaistiin itse asiassa myös cd:nä, mutta sen osalta kyse oli pitkäsoitosta, jolloin cd on vielä edes jotenkin perusteltavissa oleva formaatti. 

Musiikissanne on vahva metallinmaku. Ette taida olla aivan puhdasverisiä punkkareita? 

– Meillä on monenlaista bänditaustaa sekä punkbändeissä että metallisemmalla puolella, Jaakko jatkaa. 

– Minä soitan myös Aivolävistyksessä, Lauris [kitara ja laulu] on soittanut Tyhjyydessä, Jussi [laulu ja kitara] post-metalia Kuroumassa ja Topilla taas on rokimpaa ja metallisempaa taustaa muun muassa Sunriden ja Ghost Brigaden kautta. 

– Vaikka meidän musan perusta on ehkä vahvimmin punkin ja hardcoren puolella, tämä on äärimusiikkia ja me ollaan imetty vaikutteita jyrkemmän metallin suunnalta. Lohduttomuudesta ja pimeydestähän meidän ilmaisu ammentaa, vaikkakin perspektiivi on ehkä enempi hardcorepunkkia kuin metallia. Meitä yhdistää myös 90-luvun ruotsalaisen death metalin diggailu, joka myös saattaa kuulua läpi. 

Millaiset asiat innoittavat teitä kirjoittamaan musiikkia? 

– Itsellä näkökulma on monesti enemmänkin yleisellä tasolla, eikä välttämättä niinkään henkilökohtaista ahdistusta. Enemmän sitä, miten ja miksi ihminen voi ajautua äärimmäisyyksiin sekä alistumisessa että alistamisessa. Ja kuinka pimeäksi ja ahdistavaksi ihminen onnistuu todellisuuden viemään, Jaakko pohdiskelee. 

– Toisaalta nuo on myös ihan ajankohtaisia teemoja, kun miettii, miten ihmisten into luoda keinotekoisia viholliskuvia ja puristaa itselleen sopiva totuus yhä tiiviimmin oman umpinaisen maailmankuvansa ympärille nostaa päätään. 

Mitä ajattelette vapaudesta tämän päivän Suomessa? 

– Me ei olla sinänsä mitenkään poliittinen bändi. Se vapaus, mihin nämä ajatukset kohdentuu, on enemmänkin eksistentialistista. Vapaus on tietynlainen ideaali, jotain, mihin koko ajan pyritään ja mitä tavoitellaan. Toisaalta tiedostetaan, että sitä ei pysty ikinä tavoittamaan täydellisesti, Jaakko toteaa. 

– Ajatus vapaudesta -nimi on napattu Orjat-kappaleen lyriikoista, ja se ajatus näyttäytyy kyseisessä kappaleessa lähinnä absurdina itsepetoksena. Voidaan myös ajatella, että jos eläisimme jossain muussa maassa kuin Suomessa, meillä ei välttämättä olisi samanlaista vapautta esimerkiksi tehdä tällaista musiikkia. 

Julkaistu Infernossa 1/2019.