Kaksihaarainen kieli lipoo – haastattelussa Craven Idol

Brittiläisen Craven Idolin kolmas kokopitkä puhkuu vanhan koulun black/thrashiin odottamatonta sykettä. Myös yhtyeen sisällä tiedostetaan, että nyt lähtee ja kunnolla.

Forked Tongues on ollut ulkona tovin. Minkälainen vastaanotto albumilla on ollut? 

– Aivan helvetin hyvä! yhtyeen suomalainen laulaja-kitaristi S. Vrath huudahtaa. 

– Palaute on ollut aivan eri tasolla kahteen aikaisempaan levyymme verrattuna. Forked Tongues onkin ehdottomasti paras julkaisumme tähän asti. Vaikka ainahan bändit niin väittää, hah! 

– Tuotannosta vastasi Vagrant-studion Tom Dring, joka onnistui purkittamaan Craven Idolin raa’an livesoundin täydellisesti. Myös Eliran Kantorin uskomaton kansimaalaus auttoi tuomaan levylle näkyvyyttä. Dark Descent -lafka onkin tainnut myydä melkein koko painoksen loppuun. 

Bändi tuntuu olevan tiukemmassa iskussa kuin koskaan aiemmin. Mistä uudenlainen raivo kumpuaa? 

– Forked Tongues kirjoitettiin koko porukan voimin, kun taas aikaisemmin on ollut tapana, että meikäläinen tuo semivalmiita biisejä harkkoihin. Yksi syy tähän oli, että Lontoossa bändeillä ei ole omia treeniksiä ja porukka vuokraa kolmeksi neljäksi tunniksi sikahinnalla harkkahuoneen. Aika on silloin rahaa, eikä siinä ehdi kummemmin ideoida jätkien kanssa. 

– Kolmisen vuotta sitten löysimme vihdoin Pohjois-Lontoosta treeniksen, jonka jaamme Grave Miasman kanssa. Sen nimeksi tuli Death Trap hirvittävän jatkojohtosekamelskan vuoksi. Uusi setuppi tuo hommaan eräänlaista vapautta, ja soitamme paljon useammin kuin ennen. Nykyinen kokoonpano on ollut kasassa jo noin seitsemän vuotta, ja yli kolmeviikkoinen Euroopan-kiertue Mystifierin kanssa paransi kemiaa entisestään. 

Albumin sanoitukset jatkavat ilmeisesti bändille tuttua linjaa? 

– Eivät lainkaan! Forked Tongues on eräänlainen konseptilevy, joka kertoo Tyfonin paluusta, S. Vrath valistaa. 

– Tyfon on kreikkalaisten jumalten luoma satapäinen hirviö, jonka tarkoitus oli estää olympolaisten jumalien vallankumous. Zeus voittaa kuitenkin taistelun heittämällä Tyfonin päälle tulivuori Etnan ja vangitsee hirviön Tartarokseen. 

– Forked Tongues kertoo vaihtoehtoisen tarinan, jossa Tyfon voittaakin taiston ja hallitsee maailmaa tyrannin lailla. Tutkin aihetta läpikotaisin lukien jotain kymmenen kirjaa. Aiheesta ei ole kirjoitettu kovinkaan paljon, joten pienintäkin viitettä legendaan piti etsiä tuhansien sivujen kätköistä. Levyä voi toki kuunnella lukematta sanoituksia, eikä kyseessä ole mikään progefiilistely, hah hah. 

Craven Idolin sivussa kulkee Crom Dubh, ja yhtyeet ovat suht samanikäisiä. Ovatko ne sisarbändejä? 

– Kyllä niitä voi tavallaan kutsua sellaisiksi, koska jäsenetkin ovat lähes samat. Levyjäkin julkaistaan melkein vuorotellen. 

– Crom Dubh on kitaristi Obscentiorin pumppu, jolle hän kirjoittaa kaikki biisit. Itse soitan siinä oikeastaan vain mukana. Craven Idol taas on meikän hengentuote, vaikka kirjoitammekin paljon enemmän porukalla. Tähän asti bändit ovat toimineet erinomaisesti rinnakkain, on tullut soitettua pari settiä perätystenkin. Ei kun eri maalit lärviin ja takaisin lavalle! 

Bändiänne ei ole nähty vähään aikaan Suomessa. Onko tähän tulossa lähitulevaisuudessa muutos? 

– Edellisestä Suomen-keikasta taitaa tosiaan olla yli kymmenen vuotta. Valitettavasti näillä näkymin ei ole keikkoja buukattuna sinne… Mutta mielellään tullaan, jos kutsutaan! Vuoden 2010 Black Mass Ritual Festistä ei jäänyt kuin siistejä muistoja! Älyttömän kova lineuppi!

Julkaistu Infernossa 10/2021.

Lisää luettavaa