Melodisia koukkuja vilisevää thrashiä paiskovan Pagandomin ura loppui pari vuotta Crushtime-esikoisen (1994) jälkeen. Sittemmin miehiä on nähty Transport Leaguen kaltaisissa bändeissä, mutta Pagandomin paluuseen ei uskonut varmaan kukaan.
Nyt yhtye on kuitenkin kehissä hyvä Hurt as a Shadow -levy mukanaan. Mutta miksi?
– Meitä pyydettiin kasaamaan rivimme yhden keikan ajaksi tammikuussa 2014. Meillä ei ollut todellakaan mitään sen kummempia paluuaikeita, mutta keikkaa järkkäili vanha ystävämme, joka on ollut fani ihan alusta alkaen, ja siitä ajatus lähti, basisti-laulaja Christian Jansson vastaa.
– Minä ja toinen perustajajäsenemme Martin Carlsson [kitara] olimme heti täysillä mukana, mutta muille jätkille homma ei käynyt, joten etsimme apua muualta. Sören Fardvik on jämäkkä rumpali, ja Anders Björler [At the Gates] ilmestyi mukaan kuin tyhjästä. Treenasimme kappaleita parilta ekalta demolta, eikä homman pitänyt edetä siitä mihinkään.
– Keikasta saatu palaute oli kuitenkin hyvää ja bändikemia kohdillaan, joten mieli muuttui täysin. Homma oli yksinkertaisesti liian hauskaa hukattavaksi!
Miltä tuntui kirjoittaa uutta musiikkia näinkin monen vuoden jälkeen?
– Olemme tehneet jonkin verran musaa vuoden 1996 jälkeen, joten hyvä ja positiivinen vire löytyi helposti. Martin oli pitänyt virettä yllä tekemällä musaa Flow’n, Slow Death Systemin ja Niklas Engelinin [In Flames, Engel] kanssa. Itse tein musiikkia Eleven Picturesille ja From Now Onille.
– Yritimme tehdä biisejä kahdestaan useammankin kerran, mutta homma toimi vasta sitten, kun laitoimme Pagandomin taas kasaan. Thrash metal on yhteistä maatamme ja määrittelee meitä muusikkoina.
Menneisyyden sanoituksianne on kuvailtu yhteiskuntakriittisiksi. Jatkuuko sama linja myös uudella albumilla?
– Aivan ehdottomasti! Ekalta demolta löytyvä Spiritual Psycho kertoo uskonnollisesta fundamentalismista, ja kappale on valitettavasti yhtä ajankohtainen kuin vuonna 1989.
– Sanoitukset ovat nykyisin ehkä hieman aikuismaisempia, mutta teemat käsittelevät samoja asioita kuin ennenkin: hyväksikäyttöä, uskontoa, epärehellisyyttä ja muuta vastaavaa. En vain yksinkertaisesti osaa kirjoittaa siitä, kuinka coolia metallimusiikki on.
Lehdistötiedote hehkutteli avoimesti, että Pagandom on toiminut In Flamesin kaltaisten yhtyeiden esikuvana. Koetko itse, että olitte niinkin vaikutusvaltainen bändi?
– Hahaha, en todellakaan… Olimme silloin muinoin vain yksi Göteborgin bändeistä. Vasta viime vuosien aikana olemme ymmärtäneet, että At the Gatesin, Dark Tranquillityn ja In Flamesin jätkät olivat kovia Pagandom-faneja kakaroina.
– Olen itse kova The Haunted- ja At the Gates -fani, joten minusta on ihan vitun käsittämätöntä, että olemme tärkeä osa tuota Göteborg-metallin ketjua.
Koko metalliskene on muuttunut paljon sitten 1990-luvun alkuvuosien. Luuletko että teille löytyy vielä uusi sukupolvi potentiaalisia kuulijoita?
– Uskon, että asioilla on vielä mahdollisuus mennä parempaan suuntaan. Rehellinen musiikki ilman paskapuheita ja poseerausta löytää aina kuulijansa, oli genre mikä tahansa.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 9/2016.