Mastodonin tiistaina julkaistulla videolla kurvikkaat naiset heiluttavat takapuoliaan. Kameraa zoomaa kankkuihin ja kuvaa hidastetaan. Mastodon toi poppari Miley Cyrusin tunnetuksi tekemän twerkkauksen metallivideoihin.
Sosiaalinen media vastasi syyttämällä Mastodonia seksistiseksi bändiksi. Brann Dailor vastasi kohuun huuli pyöreänä, ettei ymmärrä mihin raivoajat ja huutelijat viittaavat.
Kohut eivät ole vieraita yhtyeelle, ja Dailorin hämmästelyäkin kyynisimmät voisivat pitää laskelmoituna. Mastodon kun on esineellistänyt naista bikinin alaosan Asstodon-printillä ja saanut Amerikan alkuperäiskansat suunniltaan kiitospäiväpaidallaan.
Miksi seksismiin edes tartutaan, jos se on tehty läpällä? Olemassa olevaa ongelmaa väheksytään ja sille annetaan hiljainen hyväksyntä, jos sen käsittely jää pelkän huumorin tasolle. Miksi seksismiin tartutaan tässä ja nyt, esiintyyhän sitä muuallakin? Noh, sillä toki pystyy oikeuttamaan miltei minkä teon vain, mutta tämä nyt sattuu olemaan raskaan rockin erikoislehti, eikä urheilu- tai räppiaviisi.
Metalli on miesten maailma. Manowarin keikalla naisen tehtävä on tuoda soittoniekoille olutta kumitissit tanassa. Floor Jansenin nousu isommille estradeille kirvoitti kenties kunnioittaviksi tarkoitettuja kommentteja, jotka eivät kohteen mielestä varmasti olleet imartelevia. Entä olisiko Arch Enemyn uuden solistin ulkonäköä suitsutettu joka välissä, jos tontilla olisi nähty mies? Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Raskas ja aggressiivinen musiikki on omiaan herättämään alkukantaisia tunteita ja primitiivireaktioita. Jos jätetään vihan kautta operoivat marginaaligenret pois laskuista, edellä mainitut tunteet ja reaktiot ovat positiivisen energian purkauksia ja yhteisöllistä rakkautta. Eivät alistusta tai halveksuntaa.
Jokavuotista Tuskan nollan järjestyshäiriön mantraa toistellessa käännetään selkä naisille, jotka pitelevät äijien huppareita moshpitin reunalla. Female-fronted metalin ollessa omana genrekarsinanaan tasa-arvoon on vielä hurjan pitkä matka.
Miksi sinä muutut seksistiksi – tai ainakin hyväksyt sen – hevin soidessa? En yritä esittää korkeamoraalisuuden ylipappia, kysymys on yhtä lailla itselleni suunnattu.